Minun pitäisi kirjoittaa runoutta
ei hätää, voin aina
toistaa toisten tekstit taivaalta
kopioida sanat kaiken elävän takaa
Se on vain inspiraatiota
kun vanha kirjailija kaataa sanansa
suuhuni
Ja minä sanon ne omanani
sillä vanha kirjailija on jo kuollut
eikä sano enää mitään
⃟
Ehkä kuolen nuorena
Ehkä olen intellektuelli
Ehkä minun pitäisi esiintyä sellaisena
Ehkä alan esiintyä kuin kuoleva mies
Joka varmasti olenkin
Vain typerys teeskentelisi
Olevansa joku, joka hän ei varmasti ole
Vain mies peloissaan kuolemaa
Eläisi kuin iankaikkinen
⃟
Minun on vaikea löytää merkitystä
numeroiden joukosta
Onko totuus numeroihin kirjattu?
Mitä minulta kysytkään
Olenko minäkin vain numero
Universumia suuremmassa yhtälössä
En halua olla numero
Sitä en halua
Mutta se vain on totuus
Tai niin ajattelen sen olevan
Minä ajattelen…
Niinkö ajattelevat numerotkin?
Miksi yksi on aina yksinäinen?
Minun on vaikea löytää merkitystä elämästä
⃟
Ne kertovat kaikki minusta, kyllä
Jokaikinen on aito tunne
Käsikirjoitettuna paperille
On liian henkilökohtaista, mahdollisesti
Liian yksityistä, ei voi sanoa ääneen, tietenkään
Kärsiköömme kaikki hiljaa oman tuskamme!
Se on salaisuus, että se on aito
Se tunne siinä paperilla, ja tämä on tunnustus
Ei ole, minä vain näyttelen!
Se on taidetta, ettekö näe, taidetta!
Se on itsepintainen illuusio
Yrität sinnikkäästi löytää tekstin takaa totuuden
Älä syytä minua sanomastani
Inspiraatio on identiteetin katoaminen
Ja silloin kynääni ohjailee yksin tunne
Mitä hän laittaakaan minut sanomaan!
Kerron itselleni tarinaa taiteesta
Minä olen hurmos joka näyttelee merkitystä