"Sinä kiellät totuuden vain vastaanottaaksesi toisen" - opiskelijan runoja

 Aika päättää hetket 

ja tekee muistoista katkeria. 

Aika saa kaipaamaan 

sitä minkä aika vei pois. 

Se vieroittaa ihmisen itsestään 

ja erottaa lapsen äidistään 

katkeroittaa yksinäisen sielun

eikä anna rauhaa muuta kuin kuoleman

Ajan keskellä muutos on kaikkialla 

ja se muutos on ainoa pysyvä asia siellä.

Muutoksesta on sielun löydettävä paikkansa 

että voi selvitä ajan murskaavasta otteesta 

kuoleman koittaessa ja ajan selkärangan katketessa.



Olen melko varma, ettei minua ole olemassa. 

Olen paljon ihmisiä, mutta en ole yksi heistä. 

Aika on tappanut heidät kaikki

he ovat jättäneet minut ja olen unohtanut heidät

mutta joskus kaipaan tunnetta olla he. 

Minulla ei ole nimeä, ja se on surullista. 

Kukaan ei voi rakastaa minua, 

he eivät tiedä, miksi minua kutsua. 

He näkevät minussa vain kuolemasta kärsivän ruumiini, 

minä näen heissä vain itseni.



Kukaan muu ei tiedä tuskaa olla olemassa!

Tässä hetkessä, tässä tilassa

Kuolen täällä ja kuolen pian

olen siitä varma.

Olin juuri niin onnellinen

sitten heräsin 

Onnellisuutta ei ole lainkaan olemassa 

todellisuuden tällä puolen

lapsuuden mentyä

Jättäkää minut rauhaan!

En ole enää ikiaikainen, niin kuin ennen olin

koskematon

voittamaton

Merkityksellinen.


Jättäkää minut yksin valvomaan elämäni rauhallista poismenoa

sinne minäkin olen menossa

ajan tuolle puolen

kotiin unohdukseen.

Elämäni oli hyvää

silloin kun se oli minun

Jossain tämän ja sen hetken välissä

minä myin sieluni ajalle

nyt se perii hitaasti velkojaan

ehkä se oli syntymä

oli virhe syntyä



Totuus ja totuuden jälkeinen aika. 

Totuutta ei koskaan ollutkaan. 

Totuus oli silloin, kun näimme. 

Totuus katosi silloin kun suljimme silmämme ja aloitimme ajattelun. 

Totuus on syntymää ennen ja juuri sen hetkellä, 

synnytys on kuolema, 

totuus on kuoleman jälkeen ja viimeinen hengenveto, 

kadotus on löytö. 

Me sikiämme pimeässä ja syntymä on tuhomme.


Totuuksia on niin monta kuin on ollut ajattelevia aivojakin. 

Totuus kuolee ja syntyy ja hengittää sisällämme, 

eikä se merkitse mitään. 

Kaikki kumoavat toisensa, elämme kumousten aikaa, 

eikä yksikään selviä. 

Totuus on voima, voimakentät reagoivat keskenään, 

salamoivat törmätessään, 

murhaavat totuuksia ja synnyttävät totuuksia. 

Sinä kiellät totuuden vain vastaanottaaksesi toisen.