Saavuttuamme Edinburghiin parin mutkan jälkeen olimme mahdollisesti vielä innostuneempia kuin aiemmin. Bussimatka Peeblesiin, pikkukaupunkiin, jossa koulu ja host-perheet olivat, oli täynnä ikkunasta osoittelua ja odotusta. Samalla alkoi jo vähän jännittää, millaiset perheet olisivat ja miten englannin puhuminen lähtisi taas sujumaan. Osalle hostien tapaaminen oli oikeastaan jälleennäkeminen, minunkin hostini Colin oli asunut meillä tammikuussa ja nyt olisi vuorossa päinvastainen tilanne.
Vuoristopyöräily, englannin kieli, skottitanssit, säkkipillit, Edinburghin linna
Jo heti ensimmäisenä päivänä pääsimme sukeltamaan skottilaiseen kulttuuriin. Tuliaisten antaminen ja Suomesta kertominen oli hauskaa ja yllättävän palkitsevaa, meille ihan normaalit asiat saattoivat olla toiselle täysin uusia ja mielenkiintoisia. Koko viikon erityisesti kieli herätti ihmetystä. Muistan monta kertaa, kun olimme puhuneet keskenämme jotain ohimennen ja lopettaessamme löysimme muut tuijottamasta meitä ihmeissään.
Sää, josta meitä oli varoiteltu, oli koko viikon mahtava. Sadetakit jäivät laukun pohjalle, aurinko taisi paistaa melkein jokaisena päivänä. Aamuilta muistan sen maiseman, johon heräsin, host-perheeni talo sattui olemaan rinteessä juuri niin, että sieltä näki koko kylän ja auringonnousun vihreiden kukkuloiden takaa. Muutenkin luonto, joka oli myös Skotlannin vierailun teema, oli kyllä kaunis. Joki, joka virtasi kylän läpi, esiteltiin meille Walk of Peebles -kierroksella, ja perehdyimme muutenkin ympäristöön esimerkiksi vierailemalla skotlantilaisessa vesilaboratoriossa ja Heurekan tapaisessa Dynamic Earth -keskuksessa.
Teenjuonti, Haggis, tuliaiset, yhteisöllisyys, kukkulat, vanhat rakennukset
Koulu, jota viikon kävimme, oli valtavan suuri ja sokkeloinen. Luulen, ettei kukaan meistä ikinä oppinut edes reittiä ulko-ovilta kirjastolle, vaikka kuljimme sen lähes joka päivä. Oppilaita oli paljon, ihan pienistä 18-vuotiaisiin. Tunnelma oli jotenkin kaoottinen, mutta silti järjestäytynyt. Yksi monista kulttuurishokeista, jonka matkalla koimme, oli kouluruokailu. Vaihtoehtoja riitti ja jokainen sai valita lämpimän tai kylmän pääruoan, juoman ja makean pienen herkun. Koululla oli myös omat street food -kojunsa, ja jotkut pakkasivat oman eväspussin joka päivä mukaan.
Ohjelma koulussa käynnin ja erilaisten vierailujen lisäksi koostui paljolti vapaa-ajasta perheen ja muiden oppilaiden kanssa. Yksi järjestetyistä ohjelmanumeroista oli kuitenkin skottitanssi-ilta, ”ceilidh”. Sitä varten pääsimme harjoittelemaan perinteisiä skotlantilaisia tansseja, pukeutumaan hienosti ja ruokapuolen toteuttivat perheet nyyttärimeiningillä. Illalla sitten kokoonnuimme kaikki muiden maiden oppilaat, opettajat, hostit ja osa vanhemmista koululle ja koko illan tanssimme, söimme skottilaista perinneruokaa ja kaikki maat pääsivät myös pitämään oman pienen lauluesityksen. Tämä oli ehdottomasti yksi parhaista ja mieleenpainuvimmista illoista; vauhdikkaissa tansseissa tuli lämmin ja kaikkia nauratti.
Projektissa oli mukana suomalaisten ja skotlantilaisten lisäksi myös virolaisia, saksalaisia ja italialaisia. Olimme oppineet jo Suomen vierailulla, että ryhmästä voi tulla viikon aikana hyvinkin tiivis ja läheinen. Niin kävi nytkin, ajanvietto vapaa-ajalla ja esimerkiksi yhteinen sunnuntaipiknik nostattivat hyvin ryhmätunnelmaa, ja viimeisenä iltana tunnelma oli jo haikea. Hyvin tärkeä osa matkaa olivat myös perheet, joissa asuimme. Kokemuksella voin nyt sanoa, että autenttisin kokemus uudesta maasta ja sen tavoista tulee asumalla ihan tavallisissa perheissä. Yhteiset illalliset, teehetket, keskustelut ja perheen harrastuksiin osallistuminen lähensivät, ja viikon lopulla tunsimme olevamme jo osa perheen normaalielämää.
Värikkäät ovet, lampaat, pikkupuutarhat, aksentti, rugby, kohteliaisuus, historia
Englantia pääsimme puhumaan paljon. Tärkeintä ei ollut täydellinen ääntäminen, vaan rohkeus puhua ja ottaa osaa keskusteluihin, ja se yleensä aina myös palkittiin. Muistan, kun host-äitimme kysyi minulta ja Siniltä heti ensimmäisenä iltana, onko meillä kaikilla täällä Suomessa noin hyvä englannintaito. Se tuntui silloin tulevan ihan puun takaa, mutta sen jälkeen ei enää juuri jännittänyt puhua.
Kun nyt jälkeenpäin ajattelen vierailua, olen hyvin kiitollinen, että sain olla osa sitä. Koko kokemus oli todella hieno, ja Skotlanti paikkana lumosi täysin. Uudet läheiset tuttavuudet, kielen käyttö ja uuden kulttuurin oppiminen ovat asioita, jotka tulevat aina säilymään muistissa ja vaikuttamaan omaan näkemykseen maailmasta. Oma elämä, kieli ja kotimaa on helpompi nähdä uudessa perspektiivissä, kun on ensin nähnyt, miten muualla asiat tehdään. Uskon, että se on myös projektin perimmäisiä tarkoituksia, opettaa nuorille avarakatseisuutta, rohkeutta ja kieltä sekä luoda uusia yhteyksiä ympäri Eurooppaa. Kiitos myös omalle Suomi-porukallemme, joka reissussa oli mukana, jos jokin lähentää nopeasti, niin ehdottomasti yhdessä matkustaminen.
Vihreys, luonto, musiikki, vesi, ihmiset, Irn Bru, Shepherd’s pie
Teksti ja kuvat: Elisa Kujansuu