Koetko olevasi hyvä vai huono ihminen? Hyväksytkö itsesi? Miksi? Miksi et? Kuinka hyvin siedät itsesi pieniä yksityiskohtia, jotka eivät välttämättä miellytä omaa silmääsi?
Useilla nuorilla on aina ollut ongelmia itsetuntonsa kanssa. Nykyään niihin vain pureudutaan enemmän, kouluissa pidetään luentoja ja rohkaistaan puhumaan omista ajatuksistaan. Myös tapahtumia on järjestetty, jotta nuorille saataisiin motivaatiota yrittää etsiä omia itsejään.
Mitkä seikat sitten laskevat nuorten itsetuntoa? Laskeviin seikkoihin voidaan liittää sosiaaliset suhteet elämässä, kuten vaikkapa koulussa kiusaaminen tai syrjintä, perheen kanssa ahdistaa syystä tai toisesta, tai sitten vain suuret ympäröivät ihmismassat ahdistavat omaa tilaa pienemmäksi. Muita seikkoja ovat sosiaalinen media ja fyysiset sekä henkiset piirteet omassa itsessä. Kenties julkaisee vaikkapa kuvan Instagramiin, mutta loppujen lopuksi poistaa sen, koska näkee itsessään pieniäkin yksityiskohtia, jotka eivät omaa silmää miellytä.
Onko itsetunnon kohottamisen eteen tehtävissä muutakin kuin vain sivistää ja puhua asioista? Luonnollisesti itsetunnon kohottamisen prosessi ei ole mikään yksinkertainen asia, joka paranisi yhdessä yössä. Siksi oman itsensä hyväksyminen vaatii lujaa tahtoa, kärsivällisyyttä ja filosofista ajattelukykyä. Yksilö itse voi harjoittaa omia näkökulmiaan esimerkiksi lukemalla motivoivia tekstejä. Näkökulmia voi myös laajentaa kyselemällä, mitä yksilön läheiset ja rakkaat näkevät niissä piirteissä, jotka yksilö itse kokee epämiellyttävinä. Kuullessaan muiden ajatuksia saattaa ehkä parhaimmassa tapauksessa ajatella, ettei se kyseinen piirre nyt ollutkaan niin paha loppujen lopuksi.
Todellakin, itsetunto on hyvinkin tärkeä osa ihmisten identiteettiä ja olemusta. Sitä ei välttämättä joissain paikoissa osaa ajatella niin tärkeänä, mutta ihmisen itsetunto määrittää melkoisen tarkkaan, millaisena yksilö itsensä näkee. Mikäli yksilön itsetunto on huono, se vaikuttaa myös muuhun elämään ja joissain tapauksissa myös muiden mielialaan.
Itse koen itseni varsin kauniina ihmisenä, puolin ja toisin. Pyrin aina olemaan skeptinen ja muutenkin filosofinen, koska haluan olla osana ihmisten mielikuvien laajentajana. Yritän myös käyttää filosofisia näkökulmiani puhuessani jonkun kanssa joistain syvistä asioista, kuten esimerkiksi itsetunnosta ja tasa-arvosta.
Joka tapauksessa on tärkeä muistaa, että omat silmät eivät näytä koko totuutta. Peilitkin vääristävät. Se, että tuntee olevansa kaunis, on yksi tärkeimmistä mielenterveyteen liittyvistä asioista, sillä vain henkilö itse pystyy päättämään, onko hyvä näin vai ei. Kukaan muu ei tiedä, oletko kaunis vai et. Vain sinä itse tiedostat sen. Kun muut sanovat sinua kauniiksi, se on mielipide. Sillä ei siis ole merkitystä, koska lujat faktat ovat ainoastaan puolueettomia. Kun itse sanot ja koet itsesi kauniiksi, se on kehitystä. Oman mielen, oman hyväksynnän kehitystä.
Näin omien näkemyksieni ja kokemuksieni pohjalta pystyn toteamaan, että hetki jolloin hyväksyy itsensä, jolloin pystyy sanomaan "Olen kaunis" ja jolloin pystyy hymyilemään itselleen, koska on päässyt askeleen lähemmäs omaa itseään, se jos jokin on helpottava tunne. Helpottava ja voitonriemukas tunne. Kun itsensä hyväksyy, sitä voimistuu. Kun oppii rakastamaan itseään, sitä kuka on ja sitä kuka haluaa olla, sitä uskoo pääsevänsä yli mistä vain. Se on tunne, joka kantaa.
Koen siis kauneudella olevan kaksi tärkeää puolta: ulkopuolisten mielipidepuoli ja itsensä hyväksymispuoli. Myös toinen adjektiivi, jonka käsitettä pidetään usein yksinkertaisena ja itsestään selvänä, on täydellisyys. Täydellisyys koetaan usein siten, ettei huonoja puolia ole, että on vain hyvää ja pelkkää hyvää. Tämän näkemyksen takia usein siis sanotaan, ettei kukaan ole täydellinen. Varmasti jossain on kuullut myös näkemyksen, jonka mukaan kaikki olisivat täydellisiä. Tällä viitataan usein tasa-arvoon, ainakin oman näkemykseni mukaan.
Mutta minä itse koen täydellisyyden sinä, että kaikki huonot puolet olisivat tasapainossa hyvien puolien kanssa. Tällä tarkoitan sitä, että ihmisten "virheet" ja pienet "epäkohdat", sekä konkreettiset että psyykkisesti koetut, tekevät meistä ne, keitä me olemme nyt. Nämä virheet tekevät meistä yhden kauniin kokonaisuuden hyvien puoliemme kanssa, ja meillä jokaisella on ihmisiä, jotka rakastavat niitä piirteitä, mitä itse vihaamme. Tämä on täydellisyyttä, koska jos täydellisyys olisi virheettömyyttä, sitä ei yksinkertaisesti olisi olemassa.
"To accept ourselves as we are means to value our imperfections as much as our perfections." - Sandra Bierig
Kuva: Tuuli Nieminen
Useilla nuorilla on aina ollut ongelmia itsetuntonsa kanssa. Nykyään niihin vain pureudutaan enemmän, kouluissa pidetään luentoja ja rohkaistaan puhumaan omista ajatuksistaan. Myös tapahtumia on järjestetty, jotta nuorille saataisiin motivaatiota yrittää etsiä omia itsejään.
Mitkä seikat sitten laskevat nuorten itsetuntoa? Laskeviin seikkoihin voidaan liittää sosiaaliset suhteet elämässä, kuten vaikkapa koulussa kiusaaminen tai syrjintä, perheen kanssa ahdistaa syystä tai toisesta, tai sitten vain suuret ympäröivät ihmismassat ahdistavat omaa tilaa pienemmäksi. Muita seikkoja ovat sosiaalinen media ja fyysiset sekä henkiset piirteet omassa itsessä. Kenties julkaisee vaikkapa kuvan Instagramiin, mutta loppujen lopuksi poistaa sen, koska näkee itsessään pieniäkin yksityiskohtia, jotka eivät omaa silmää miellytä.
Onko itsetunnon kohottamisen eteen tehtävissä muutakin kuin vain sivistää ja puhua asioista? Luonnollisesti itsetunnon kohottamisen prosessi ei ole mikään yksinkertainen asia, joka paranisi yhdessä yössä. Siksi oman itsensä hyväksyminen vaatii lujaa tahtoa, kärsivällisyyttä ja filosofista ajattelukykyä. Yksilö itse voi harjoittaa omia näkökulmiaan esimerkiksi lukemalla motivoivia tekstejä. Näkökulmia voi myös laajentaa kyselemällä, mitä yksilön läheiset ja rakkaat näkevät niissä piirteissä, jotka yksilö itse kokee epämiellyttävinä. Kuullessaan muiden ajatuksia saattaa ehkä parhaimmassa tapauksessa ajatella, ettei se kyseinen piirre nyt ollutkaan niin paha loppujen lopuksi.
Todellakin, itsetunto on hyvinkin tärkeä osa ihmisten identiteettiä ja olemusta. Sitä ei välttämättä joissain paikoissa osaa ajatella niin tärkeänä, mutta ihmisen itsetunto määrittää melkoisen tarkkaan, millaisena yksilö itsensä näkee. Mikäli yksilön itsetunto on huono, se vaikuttaa myös muuhun elämään ja joissain tapauksissa myös muiden mielialaan.
Itse koen itseni varsin kauniina ihmisenä, puolin ja toisin. Pyrin aina olemaan skeptinen ja muutenkin filosofinen, koska haluan olla osana ihmisten mielikuvien laajentajana. Yritän myös käyttää filosofisia näkökulmiani puhuessani jonkun kanssa joistain syvistä asioista, kuten esimerkiksi itsetunnosta ja tasa-arvosta.
Joka tapauksessa on tärkeä muistaa, että omat silmät eivät näytä koko totuutta. Peilitkin vääristävät. Se, että tuntee olevansa kaunis, on yksi tärkeimmistä mielenterveyteen liittyvistä asioista, sillä vain henkilö itse pystyy päättämään, onko hyvä näin vai ei. Kukaan muu ei tiedä, oletko kaunis vai et. Vain sinä itse tiedostat sen. Kun muut sanovat sinua kauniiksi, se on mielipide. Sillä ei siis ole merkitystä, koska lujat faktat ovat ainoastaan puolueettomia. Kun itse sanot ja koet itsesi kauniiksi, se on kehitystä. Oman mielen, oman hyväksynnän kehitystä.
Näin omien näkemyksieni ja kokemuksieni pohjalta pystyn toteamaan, että hetki jolloin hyväksyy itsensä, jolloin pystyy sanomaan "Olen kaunis" ja jolloin pystyy hymyilemään itselleen, koska on päässyt askeleen lähemmäs omaa itseään, se jos jokin on helpottava tunne. Helpottava ja voitonriemukas tunne. Kun itsensä hyväksyy, sitä voimistuu. Kun oppii rakastamaan itseään, sitä kuka on ja sitä kuka haluaa olla, sitä uskoo pääsevänsä yli mistä vain. Se on tunne, joka kantaa.
Koen siis kauneudella olevan kaksi tärkeää puolta: ulkopuolisten mielipidepuoli ja itsensä hyväksymispuoli. Myös toinen adjektiivi, jonka käsitettä pidetään usein yksinkertaisena ja itsestään selvänä, on täydellisyys. Täydellisyys koetaan usein siten, ettei huonoja puolia ole, että on vain hyvää ja pelkkää hyvää. Tämän näkemyksen takia usein siis sanotaan, ettei kukaan ole täydellinen. Varmasti jossain on kuullut myös näkemyksen, jonka mukaan kaikki olisivat täydellisiä. Tällä viitataan usein tasa-arvoon, ainakin oman näkemykseni mukaan.
Mutta minä itse koen täydellisyyden sinä, että kaikki huonot puolet olisivat tasapainossa hyvien puolien kanssa. Tällä tarkoitan sitä, että ihmisten "virheet" ja pienet "epäkohdat", sekä konkreettiset että psyykkisesti koetut, tekevät meistä ne, keitä me olemme nyt. Nämä virheet tekevät meistä yhden kauniin kokonaisuuden hyvien puoliemme kanssa, ja meillä jokaisella on ihmisiä, jotka rakastavat niitä piirteitä, mitä itse vihaamme. Tämä on täydellisyyttä, koska jos täydellisyys olisi virheettömyyttä, sitä ei yksinkertaisesti olisi olemassa.
"To accept ourselves as we are means to value our imperfections as much as our perfections." - Sandra Bierig
 |
Kuva: Tuuli Nieminen