Vuoden 1995 kesän varrella Vammalan lukiossa aloittanut Arto Heikkilä on aloittamassa heinäkuun jälkeen vuosilomansa ja sen myötä jäämässä eläkkeelle. Hänen työnkuvansa on muuttunut lukion mukana ja hän muisteleekin hymyn kera kollegoitaan ja lukion oppilaita.
– Huonoja muistoja mulla ei oo täällä siis kenestäkään, Arto painottaa ja kertoo, kuinka helppoa lukiolaisten kanssa on ollut mennä juttusille ja vaihtaa sanaa. Ikäerosta huolimatta myös samanlaatuista huumoria on löytynyt.
– Täällä on mun mielestäni hyvä henki kaikkien kesken. Yhteistyö toimii ja on hyvä ilmapiiri. Vähän me joskus sitten autetaan toinen toistamme sitten sillai, ei pidetä niin jyrkkää rajaa että toi (työ) ei kuulu mulle. Siis puolin ja toisin ei pidetä mitään sellaista rajaa, Arto kuvailee kollegoiden välistä yhteistyötä.
Vammalan lukio on myös rakennuksena kokenut merkittävää kehitystä vuosien varrella, ja vahtimestarina Arto on ollut seuraamassa muutokset ja niiden tuomat ominaisuudet.
– Siinä peruskorjauksen yhteydessä, jos ihan mun työn kulmasta kun katsotaan, tuli taloautomaatio, millä ohjataan lämmitykset, valot, ilmastointi. Kaikki ohjataan täältä. Eli niihin ei ole esimerkiksi mitään käsisäätöjä, muuta kuin valoihin on tietysti ohitus, että ne saadaan käsin joka aamu, kun tullaan töihin. Niin katsotaan esimerkiksi lämmönjako, et siellä on kaikki kunnossa, sit katotaan niin kun nää lämpötilat, että minkä lämpöstä vettä menee Marttilan puolelle ja lukion puolelle pattereihin ja että kaikki pumput on ehjät. Kaikki kiertovesipumput ja ilmastointikoneiden pumput nähdään täältä. Elikä se toi tähän työhön silloin melkoisen helpotuksen sitten, kun oppi niitä vain käyttämään ensin. Sehän oli tietysti kynnys. Aikaisemmin oli niin, että kaikki kierrettiin ja katsottiin ihan niin kun silmällä, Arto selostaa.
Saamme haastattelun ohessa jopa mahdollisuuden kuulla pilkkeen siitä, mitä suunnitelmia Artolla eläkepäiville on.
– Kun mä asun järven rannalla, niin kyllä mulla vähän on semmonen ajatus, että mä vähän alan kalastamaan. Ja jos vaan pystyn, niin metsätöissä vähän käyn, polttopuumetsässä ja raivausta ja semmosta kaikkea. Myös tulevaa rakennusprojektia Arto kuvailee suunnitelmissaan.
Parhaiksi muistoiksi Artolle Vammalan lukiosta osoittautuvat penkkaripäivät ja esimerkiksi kevätjuhla, jonka siirtymistä Vexvelle Arto pohti käytännön puolesta:
– Olen sen verran vanhanaikainen Vammalan lukiossa töissä ollut ihminen, että mä olisin halunnut, että kevätjuhla on täällä, että sitä ei viedä Vexvelle.
– Suunta ainakin nyt näyttää suurimman osan mielestä kovin kirkkaalta. Kunhan jatkatte kaikki reippain mielin suunnilleen samoja latuja, mitä nyt on, niin kauan kuin voi, kunnes tulee uusia määräyksiä jostain ylempää, että nyt pitääkin suuntaa vaihtaa vähän, Arto lisää pohtiessaan lukion tulevaisuutta. Myös seuraajan uskotaan pärjäävänsä kielitaitonsa ja käytännön oppiensa ansiosta hyvin.
Lauri Kiili ja Tytti Rajainmäki
– Huonoja muistoja mulla ei oo täällä siis kenestäkään, Arto painottaa ja kertoo, kuinka helppoa lukiolaisten kanssa on ollut mennä juttusille ja vaihtaa sanaa. Ikäerosta huolimatta myös samanlaatuista huumoria on löytynyt.
Vammalan lukio on myös rakennuksena kokenut merkittävää kehitystä vuosien varrella, ja vahtimestarina Arto on ollut seuraamassa muutokset ja niiden tuomat ominaisuudet.
– Siinä peruskorjauksen yhteydessä, jos ihan mun työn kulmasta kun katsotaan, tuli taloautomaatio, millä ohjataan lämmitykset, valot, ilmastointi. Kaikki ohjataan täältä. Eli niihin ei ole esimerkiksi mitään käsisäätöjä, muuta kuin valoihin on tietysti ohitus, että ne saadaan käsin joka aamu, kun tullaan töihin. Niin katsotaan esimerkiksi lämmönjako, et siellä on kaikki kunnossa, sit katotaan niin kun nää lämpötilat, että minkä lämpöstä vettä menee Marttilan puolelle ja lukion puolelle pattereihin ja että kaikki pumput on ehjät. Kaikki kiertovesipumput ja ilmastointikoneiden pumput nähdään täältä. Elikä se toi tähän työhön silloin melkoisen helpotuksen sitten, kun oppi niitä vain käyttämään ensin. Sehän oli tietysti kynnys. Aikaisemmin oli niin, että kaikki kierrettiin ja katsottiin ihan niin kun silmällä, Arto selostaa.
Saamme haastattelun ohessa jopa mahdollisuuden kuulla pilkkeen siitä, mitä suunnitelmia Artolla eläkepäiville on.
– Kun mä asun järven rannalla, niin kyllä mulla vähän on semmonen ajatus, että mä vähän alan kalastamaan. Ja jos vaan pystyn, niin metsätöissä vähän käyn, polttopuumetsässä ja raivausta ja semmosta kaikkea. Myös tulevaa rakennusprojektia Arto kuvailee suunnitelmissaan.
Parhaiksi muistoiksi Artolle Vammalan lukiosta osoittautuvat penkkaripäivät ja esimerkiksi kevätjuhla, jonka siirtymistä Vexvelle Arto pohti käytännön puolesta:
– Olen sen verran vanhanaikainen Vammalan lukiossa töissä ollut ihminen, että mä olisin halunnut, että kevätjuhla on täällä, että sitä ei viedä Vexvelle.
– Suunta ainakin nyt näyttää suurimman osan mielestä kovin kirkkaalta. Kunhan jatkatte kaikki reippain mielin suunnilleen samoja latuja, mitä nyt on, niin kauan kuin voi, kunnes tulee uusia määräyksiä jostain ylempää, että nyt pitääkin suuntaa vaihtaa vähän, Arto lisää pohtiessaan lukion tulevaisuutta. Myös seuraajan uskotaan pärjäävänsä kielitaitonsa ja käytännön oppiensa ansiosta hyvin.
Lauri Kiili ja Tytti Rajainmäki