Syksyn kulmat ovat nousseet kesän alta. Aamulla sen huomaa. Ikkuna on jäänyt auki ja kurkku kuin soratie, jonka päähän ollaan koko yön jarruteltu.
Yskin hetken pieniä kiviä ja nousen ylös suorittamaan rutiinit.
Keitän kahvia, enkä edes kuvittele voivani istua ja nauttia sitä tapojeni mukaan rauhassa. Täytyy ottaa kiinni menetettyjä minuutteja. Minne ikinä menen, aina täytyy ottaa kiinni minuutteja. Ne pärjäisivät hyvin viestijuoksussa ja esittelisivät mitalejaan, kun edes hetken yrittäisi olla niiden edellä.
Istun hetken julkisessa ja olen tullut perille toiseen kaupunkiin. Nokia–Sastamala-välimatka on vain lyhyt ajatus siitä, että pitäisi aloittaa José Sarmagon kirja Ricardo Reisin viimeinen vuosi. Sitten kun on aikaa, ajattelen. Aikaa jostain pois.
Olen huomannut, kuinka autot ajavat duurissa, tässä aivan lukion lähellä. Joka päivä sama mantra ja saman verran yliastuttu viisari värisee mittarissa.
Kun kuljen suojatien yli, pidän aina mielessä, etten saata päästä toiselle puolelle. Kai kaikkeen on syy? Ehkä autolijat hämmästyvät valkoisia viivoja niin, että ajavat tuhattasataaa viivojen yli, ettei maali vain tarttuisi renkaisiin.
Eräänä päivänä kaksi vanhempaa ihmistä, karvalakki ja villapaita kävelivät rauhallisesti hymyssä hykertäen. Heidän kasvoilta helisi elämä, monet kivut ja aikalisät. Istuin penkillä ja hetki oli etäinen, mutta siitä ei voinut erehtyä. Karvalakki ja villapaita tulivat kohtaan, josta alkaa suojatie ja kaikki oli sitä myöten selvää. Karvalakin korvat muuttuivat punaiseksi ja villapaita oli viikattu asfaltille rämisten.
Päivä on viimein jakautumassa kahtia. Kiireinen aamu ja aamupäivä jäävät taaemmas. Lähden koululta kohti deadlineja ja uusia ideoita kuin sellon jousi viritettynä priimaansa.
Sininen auto pyyhkäisee ensin ohitseni. Aurinko näyttäytyy säälistä hetken. Odotan tilaisuutta mennä yli. Nytkö? Ei vielä, ne tulevat kihisevänä laumana kohti.
Alan miettiä, kauanko tunnelin kaivaminen kestäisi? Mikä olisi pahinta? Ehkä pian alkavat mekafilistien kokoontumisajot ja ihmisiä autoineen oikealta ja vasemmalta. Ruosteen preservoijat ry "törmää" vuosien jälkeen rattimuseon porukkaan. Hetken lässytyksen jälkeen he lähtevät tarkistamaan viereiselle korjaamolle jäähdytysnesteet.
Mitä jos punahilkka ennen metsään menoa, olisikin jäänyt ylittämään suojatietä. Susi nääntyisi metsässä vielä tänäänkin. The Beatles oli onnekas.
Muutaman minuutin odotuksen jälkeen päätän astua tielle, kuin puhetta pitämään.
Voin vain tuntea Bemarin konepellin painavan kylkiluuni yhteen. Menisin hetkessä yhdeksi sumpuksi ja kuvat huomisissa lehdissä näyttäisivät pitkää nenää. En tosin enää niistä osaisi välittää. Kuski räpyttäisi ehkä kerran tuulilasipyyhkimiään tai vaihtaisi hajustimensa mangosta sitruunaan.
Ihmiset katselisivat ja soittelisivat samalla autoa lainaan, korjaamoihin ja autokauppoihin, toistensa yli huudellen: "Täällä on auto ottanut osumaa, pitäkää nyt kiirettä!"
Olin jo sulkea silmät, kunnes auto pysähtyi oikealle puolelleni. Heilautin kättäni, hymyilin banaalisti ja näytin pahvista leikatulta. Kuski oli nukahtanut rattiin ja uni oli yhtä pitkä kuin jono takana turhautuneita nelipyöräisiä.
Yskin hetken pieniä kiviä ja nousen ylös suorittamaan rutiinit.
Keitän kahvia, enkä edes kuvittele voivani istua ja nauttia sitä tapojeni mukaan rauhassa. Täytyy ottaa kiinni menetettyjä minuutteja. Minne ikinä menen, aina täytyy ottaa kiinni minuutteja. Ne pärjäisivät hyvin viestijuoksussa ja esittelisivät mitalejaan, kun edes hetken yrittäisi olla niiden edellä.
Istun hetken julkisessa ja olen tullut perille toiseen kaupunkiin. Nokia–Sastamala-välimatka on vain lyhyt ajatus siitä, että pitäisi aloittaa José Sarmagon kirja Ricardo Reisin viimeinen vuosi. Sitten kun on aikaa, ajattelen. Aikaa jostain pois.
Olen huomannut, kuinka autot ajavat duurissa, tässä aivan lukion lähellä. Joka päivä sama mantra ja saman verran yliastuttu viisari värisee mittarissa.
Kun kuljen suojatien yli, pidän aina mielessä, etten saata päästä toiselle puolelle. Kai kaikkeen on syy? Ehkä autolijat hämmästyvät valkoisia viivoja niin, että ajavat tuhattasataaa viivojen yli, ettei maali vain tarttuisi renkaisiin.
Eräänä päivänä kaksi vanhempaa ihmistä, karvalakki ja villapaita kävelivät rauhallisesti hymyssä hykertäen. Heidän kasvoilta helisi elämä, monet kivut ja aikalisät. Istuin penkillä ja hetki oli etäinen, mutta siitä ei voinut erehtyä. Karvalakki ja villapaita tulivat kohtaan, josta alkaa suojatie ja kaikki oli sitä myöten selvää. Karvalakin korvat muuttuivat punaiseksi ja villapaita oli viikattu asfaltille rämisten.
Päivä on viimein jakautumassa kahtia. Kiireinen aamu ja aamupäivä jäävät taaemmas. Lähden koululta kohti deadlineja ja uusia ideoita kuin sellon jousi viritettynä priimaansa.
Sininen auto pyyhkäisee ensin ohitseni. Aurinko näyttäytyy säälistä hetken. Odotan tilaisuutta mennä yli. Nytkö? Ei vielä, ne tulevat kihisevänä laumana kohti.
Alan miettiä, kauanko tunnelin kaivaminen kestäisi? Mikä olisi pahinta? Ehkä pian alkavat mekafilistien kokoontumisajot ja ihmisiä autoineen oikealta ja vasemmalta. Ruosteen preservoijat ry "törmää" vuosien jälkeen rattimuseon porukkaan. Hetken lässytyksen jälkeen he lähtevät tarkistamaan viereiselle korjaamolle jäähdytysnesteet.
Mitä jos punahilkka ennen metsään menoa, olisikin jäänyt ylittämään suojatietä. Susi nääntyisi metsässä vielä tänäänkin. The Beatles oli onnekas.
Muutaman minuutin odotuksen jälkeen päätän astua tielle, kuin puhetta pitämään.
Voin vain tuntea Bemarin konepellin painavan kylkiluuni yhteen. Menisin hetkessä yhdeksi sumpuksi ja kuvat huomisissa lehdissä näyttäisivät pitkää nenää. En tosin enää niistä osaisi välittää. Kuski räpyttäisi ehkä kerran tuulilasipyyhkimiään tai vaihtaisi hajustimensa mangosta sitruunaan.
Ihmiset katselisivat ja soittelisivat samalla autoa lainaan, korjaamoihin ja autokauppoihin, toistensa yli huudellen: "Täällä on auto ottanut osumaa, pitäkää nyt kiirettä!"
Olin jo sulkea silmät, kunnes auto pysähtyi oikealle puolelleni. Heilautin kättäni, hymyilin banaalisti ja näytin pahvista leikatulta. Kuski oli nukahtanut rattiin ja uni oli yhtä pitkä kuin jono takana turhautuneita nelipyöräisiä.