27. helmikuuta 1915 syntynyt laulajalegenda Olavi Virta on yksi Suomen menestyneimmistä ja kunnioitetuimmista hahmoista musiikin saralla. Hänen upea äänensä valloitti aikalaistensa sydämet ja tekee niin tänäkin päivänä. Olavi Virta kapusi melko nopeasti aikansa musiikkibisneksen huipulle, mikä toi mukanaan tragediaa nuorelle tähdelle. Viina alkoi syödä miestä, kun hänelle ennen jokaista esiintymistä, esiintymisen aikana sekä lavalta poistuttua tarjottiin viinaa ja yhden yön iloja. Timo Koivusalon elokuva Olavi Virrasta kertoo mestarin elämän nuoresta tehdastyöläisestä suureksi tähdeksi ja takaisin maan kamaralle. Tätä tehtävää suoritettaessa Koivusalo näyttää kuitenkin unohtaneen, miten sujuva ja mielenkiintoinen tarina kerrotaan elokuvan formaattia käyttäen.
Olavi Virtaa voisi kuvailla elämänkerrallisena elokuvana, joka pyrkii kuvaamaan Olavi Virran elämän tärkeimmät kohdat ja antamaan yleisölle näytteitä hänen kuuluisimmista kappaleistaan. Tässä tehtävässä elokuva onnistuu tosi hyvin. Sitä katsoessa sain paljon tietoa tästä historiallisesta laulajasta ja hänen perheestään. Pääosan esittäjä Lauri Tilkanen todellakin näyttää esittämältään hahmolta, ja kun hän esiintyi yleisön edessä, Virran oma ääni sopi Tilkaselle kuin nenä päähän. Elokuva ei ollut varsinaisesti tylsä, vaan sen läpi istui kuin rauhallisen autoreissun. Elokuva ei ollut teknisesti vaikuttava eikä juoneltaan monimutkainen, mikä antoi mielen levätä kokemuksen läpi. Jos siis etsii elokuvateatterista rauhoittavaa kokemusta ja hyvää musiikkia, tämä elokuva kannattaa lisätä katsottavien listalle.
Olavi Virta ei ole elokuvana varsinaisesti huono siinä mielessä, etteikö sille olisi omaa yleisöään. Osa teatterissa istuvista ihmisistä näytti todella nauttivan tästä tekeleestä ja nauroivat mukana joissakin hauskuuteen pyrkivissä kohtauksissa. Nopea vilkaisu ympärille paljastaa tämän elokuvan kohdeyleisön olevan vanhempaa ikäluokkaa edustavat herrat ja rouvat, jotka todennäköisesti jo ennestään nauttivat Olavi Virran tuotannosta. Jos kuitenkin saapuu teatteriin katsomaan mielenkiintoista ja laadukasta elokuvaa legendaarisesta hahmosta, sitä ei valitettavasti saa. Tätä elokuvaa pitelevät paikallaan kankea käsikirjoitus ja rakenne, ohjaus jolla ei ole suuntaa sekä liian pieni budjetti elokuvalle, jonka tulisi kuvata 1900-luvun tapahtumia.
Kun puhun kankeasta käsikirjoituksesta, tarkoitan silloin kankeaa elokuvalle sopivaksi. Timo Koivusalon käsikirjoitus olisi sopinut paremmin teatteriin, jossa näyttelijät kohtauksen jälkeen siirtyvät taka-alalle vaihtamaan asusteita, mutta ei elokuvaan, joka on jatkuvasti liikkeessä ja jonka tulisi tuntua mukaansa tempaavalta. Elokuvan rakenne on yksinkertaistettuna seuraavanlainen: joku Olavi Virran elämässä vaikuttanut henkilö tekee tälle jonkin tarjouksen, Olavi kieltäytyy ensin mutta taipuu lyhyen maarittelun jälkeen, musiikki soi samalla, kun montaasi näyttää, mitä sopimuksesta seurasi, minkä jälkeen sama toistuu. Timo Koivusalo ei mielestäni tehnyt elokuvaa, vaan kokoelman Olavi Virran elämän mielenkiintoisimpia paloja. Sillon tällöin elokuvasta näkyy, miten työryhmä ei tiennyt, miten hypätä sulavasti kohtauksesta toiseen, joten he yksinkertaisesti editoivat "fade in" ja "fade out" -tyyliset siirtymät. Eräässä kohtauksessa jopa löytyy siirtymä, jota lapset ja opiskelijat käyttävät Windows Movie Makerin videoissa tai Power Point -esityksissä. Käsikirjoitus myös olettaa ihmisten rakastavan Olavi Virtaa niin paljon, että hänen hahmoaan ei tarvitsee kasvattaa tai rakentaa elokuvan aikana, mikä taas jättää ruudulla näkyvän henkilön tuntumaan enemmän Lauri Tilkaselta kuin Virralta itseltään.
Ohjauksen huonoa laatua harvoin huomaa. Ainoastaan poikkeuksellisen kokeneen ohjaajan taidokkuus paistaa silloin tällöin valkokankaan läpi, jolloin syntyy elokuva-alan legendoja kuten Stanley Kubrick ja Steven Spielberg. Mutta kun löytää itsensä katsomassa elokuvaa, jossa Martti Suosalon kaltaisen ammattilaisen esiintyminen tuntuu oudon kankealta, niin silloin tietää löytäneensä jotain poikkeuksellista. Tämä ohjaajan kyvyttömyys paistaa kaikista voimakkaimmin pääosanäyttelijän Lauri Tilkasen suorituksesta. Koivusalo päätti painottaa tämän ääntä enemmän kuin autenttista roolisuoritusta, mikä johtaa siihen, että Tilkasen hahmo puhuu varsin epärealistisesti ja teatraalisesti. Elokuva on täynnä mahtavia näyttelijöitä, mutta heille ei anneta mitään tehtävää, mikä jättää koko elokuvan tuntumaan sarjalta näyttelijöiden harjoituksia ennen kuvauspäivää.
Olavi Virta oli elokuva, joka ei mielestäni tehnyt kunniaa kuvaamalleen laulajalle. Elokuvan parhaan näyttelijäsuorituksen antaa vanhaa Olavi Virtaa esittävä Raimo Grönberg, jonka tärisevä liikehdintä ja kankea puhuminen tuntuvat hätkähdyttävän autenttisilta. Juhani Niemelän suoritusta Olavin isänä oli myös ilo katsella. Tästä teoksesta löytyy runsaasti hauskoja kurkistuksia suomalaisen musiikin historiaan, mikä saattaa olla suuri plussa joillekin ihmisille. Jos siis pidät Olavi Virrasta ja haluat nähdä hänet edustettuna valkokankaalla, tämä elokuva sopii sinulle vallan mainiosti. Jos kuitenkin etsit ainoastaan laadukasta suomalaista elokuvaa, niin kyseinen leffa kannattaa jättää väliin. Timo Koivusalo ei ole varsinaisesti huono ohjaaja. Hänen täytyy vain löytää oikeaa materiaalia, jonka pohjalta työskennellä. Elämänkerralliset elokuvat eivät näytä oikein sujuvan.
N.J.Y.