Kun asiaa tarkastelee lintuperspektiivistä, lukiolaisen kouluelämä saattaa vaikuttaa melko yksitoikkoiselta. Jo aamulla herätessä oppilaalla on varsin selkeä visio päivän kulusta, sillä harvemmin oppimisympäristössä tapahtuu merkittäviä muutoksia tai poikkeuksia ylipäätään. Opettajat ympäri maailmaa ovat huomanneet tämän ja varsinkin nykyaikana Suomen kaltaiset valtiot ovat aloittaneet kokeilemaan erilaisia tapoja saada oppilaat kiinnostumaan oppiaineen tarjoamasta sisällöstä enemmän.
Vammalan lukiossa kokeiltiin 25.10.2018 ruotsin tunnilla jotain hieman tavallisuudesta poikkeavaa. Kun oppilaat saapuivat luokkaan, he havaitsivat välittömästi muutoksen. Perinteisesti sievään riviin järjestetyt pulpetit oli nyt työnnetty luokan reunamille, jotta huoneen keskelle oli saatu muodostettua tuoleista iso rinki. Opettaja kehotti oppilaita valitsemaan paikkansa ja odottamaan tunnin alkamista. Vaikka osalliset varmasti spekuloivat mielessään erilaisia selityksiä moiselle muutokselle, tuskin kukaan tuli ajatelleeksi tulevan oppitunnin todellista luonnetta.
Vähän ajan kuluttua oppilaiden huomio keskittyi opettajan sijasta uuteen henkilöön nimeltä Ida Junker, joka alkoi, monen hämmästykseksi, kertomaan lyhyttä tarinaa ruotsin kielellä. Kertomuksen aikana hän keskeytti puheensa useaan kertaan kysyäkseen yleisöltään, ymmärsikö tämä, mitä oli juuri sanottu. Kaikki nyökyttivät epävarma ilme piirtyneenä kasvoille.
Tämä oli kuitenkin vasta ensimakua tunnin tulevasta sisällöstä. Sen sijaan, että ruotsin tunnilla ainiaan käydään läpi kielioppia ja opetellaan sanoja, nyt kaikki vuosien aikana haalitut taidot asetettiin koettelemukseen sekä puhumisen että kuuntelun osa-alueilla. Tunnin aikana oppilaat kertoivat tarinoita ruotsiksi pareittain, kuuntelivat Ida Junkerin kertomia satuja, ja lopulta nämä kaksi harjoitusta yhdistettiin yhdeksi kokonaisuudeksi, jossa oppilaita kehotettiin kertomaan toisilleen Junkerin kertomukset omin sanoin. Kynää, paperia tai älylaitteita ei saanut käyttää, vaan ideana oli antaa mielikuvituksen liikkua vapaasti.
Vaikka oppitunnin alussa monet vaikuttivat varsin skeptisiltä, alkoi kokemuksen lopussa moni olla sitä mieltä, että tämän kaltainen harjoitus oli varsin virkistävä. Tunnin päätteeksi oppilailta kysyttiin heidän mielipiteitään, ja monet kertoivat oppineensa uusia sanoja, kuuntelemaan tarkemmin ja artikuloimaan ruotsin kielellä selkeämmin. Monelle oli myös yllätys havaita, ettei tämänkaltainen harjoitus ollut kovin haastava tai aivoja koetteleva. Oppitunti jätti lähes kaikkiin osallistujiin positiivisen vaikutuksen.
Opettajan on hyvä silloin tällöin antaa oppilaille jotakin uutta mietittävää, vaikkapa juuri tällä tavalla. Aina vuodesta 1998 lähtien Ida Junker on kiertänyt lasten ja nuorten keskuudessa kertoen tarinoita ja opastanut jopa ammattilaisia suullisessa ilmaisussa, joten hänen kutsumisensa oppitunnille oli oiva päätös. Se, että opiskelija saa kannustusta uudenlaiselta alan ammattilaiselta, on varmasti mieltä ylentävää, eikä oppitunnin rento toiminta luultavasti vaikuttanut muulla kuin positiivisella tavalla oppilaiden näkökantaan ruotsin kielen opiskelusta.
Vasaran toimitus
Vammalan lukiossa kokeiltiin 25.10.2018 ruotsin tunnilla jotain hieman tavallisuudesta poikkeavaa. Kun oppilaat saapuivat luokkaan, he havaitsivat välittömästi muutoksen. Perinteisesti sievään riviin järjestetyt pulpetit oli nyt työnnetty luokan reunamille, jotta huoneen keskelle oli saatu muodostettua tuoleista iso rinki. Opettaja kehotti oppilaita valitsemaan paikkansa ja odottamaan tunnin alkamista. Vaikka osalliset varmasti spekuloivat mielessään erilaisia selityksiä moiselle muutokselle, tuskin kukaan tuli ajatelleeksi tulevan oppitunnin todellista luonnetta.
Vähän ajan kuluttua oppilaiden huomio keskittyi opettajan sijasta uuteen henkilöön nimeltä Ida Junker, joka alkoi, monen hämmästykseksi, kertomaan lyhyttä tarinaa ruotsin kielellä. Kertomuksen aikana hän keskeytti puheensa useaan kertaan kysyäkseen yleisöltään, ymmärsikö tämä, mitä oli juuri sanottu. Kaikki nyökyttivät epävarma ilme piirtyneenä kasvoille.
Tämä oli kuitenkin vasta ensimakua tunnin tulevasta sisällöstä. Sen sijaan, että ruotsin tunnilla ainiaan käydään läpi kielioppia ja opetellaan sanoja, nyt kaikki vuosien aikana haalitut taidot asetettiin koettelemukseen sekä puhumisen että kuuntelun osa-alueilla. Tunnin aikana oppilaat kertoivat tarinoita ruotsiksi pareittain, kuuntelivat Ida Junkerin kertomia satuja, ja lopulta nämä kaksi harjoitusta yhdistettiin yhdeksi kokonaisuudeksi, jossa oppilaita kehotettiin kertomaan toisilleen Junkerin kertomukset omin sanoin. Kynää, paperia tai älylaitteita ei saanut käyttää, vaan ideana oli antaa mielikuvituksen liikkua vapaasti.
Vaikka oppitunnin alussa monet vaikuttivat varsin skeptisiltä, alkoi kokemuksen lopussa moni olla sitä mieltä, että tämän kaltainen harjoitus oli varsin virkistävä. Tunnin päätteeksi oppilailta kysyttiin heidän mielipiteitään, ja monet kertoivat oppineensa uusia sanoja, kuuntelemaan tarkemmin ja artikuloimaan ruotsin kielellä selkeämmin. Monelle oli myös yllätys havaita, ettei tämänkaltainen harjoitus ollut kovin haastava tai aivoja koetteleva. Oppitunti jätti lähes kaikkiin osallistujiin positiivisen vaikutuksen.
Opettajan on hyvä silloin tällöin antaa oppilaille jotakin uutta mietittävää, vaikkapa juuri tällä tavalla. Aina vuodesta 1998 lähtien Ida Junker on kiertänyt lasten ja nuorten keskuudessa kertoen tarinoita ja opastanut jopa ammattilaisia suullisessa ilmaisussa, joten hänen kutsumisensa oppitunnille oli oiva päätös. Se, että opiskelija saa kannustusta uudenlaiselta alan ammattilaiselta, on varmasti mieltä ylentävää, eikä oppitunnin rento toiminta luultavasti vaikuttanut muulla kuin positiivisella tavalla oppilaiden näkökantaan ruotsin kielen opiskelusta.
Vasaran toimitus