Kaatumaton sotilas

Ukko synkkä harmaahapsi
Nyt jo vanha, ei enää lapsi
Unelmoi päivistä paremmista
Sota-ajan turhuuksista
Pöytää vasten käsi iskeytyy
Ystävä pistimeen seivästyy

Näkee nuoret pöydän päässä
Muistaa sotilaan kuolleena, jäässä
Hymyn häneltä ryssä vei
Armoa antanut kukaan ei
Naurata ei mikään Veikkoa
Ukkoa katkeraa ja heikkoa

Toivoo itse kuolleensa
Itkee yksin huoneessa
Näkee jakkaran nurkassa
Nousee ylös kyynel silmäkulmassa
“Parempi näin, ei minua kaivata”


Enää ei mikään voi Veikkoa vaivata

Vammalan lukio opiskelija

Runo on kirjoitettu luovan kirjoittamisen kurssilla.