Niin tai noin kova on kiire
aika juoksee aika kuluu,
minne se oikein valuu?
Tasan lyö kello
valmis on päivään
auton alle jäämään
Säpsähtäen herää
itseään estää yrittää.
Auto silti kaahaa
miehen sänkyyn ajaa
Tasan lyö kello
kompuroiden ulos
autoa estää,
epäonnistuu,
säpsähtäen herää
Kiire kasvaa
kaikki menee mönkään
ei voi katsoa enää
silmät ummistaa
Tasan lyö kello
seinään lentää
ajan pysäyttää
Aurinko kasvoja lämmittää
itseään katsoo,
miettii:” voisiko
tämä olla elämää?”
Tasan lyö kello,
vaan enää ei kiire.
Ympärilleen katsoo,
auto ohi ajaa.
Vammalan lukion opiskelija
Runo on kirjoitettu luovan kirjoittamisen kurssilla.
