Ihmisen tulisi eksyä
Olemme oikeilla jäljillä
kun eksymme
ajatuksista
laumasta
maailmankuvasta
asemasta
käveltyämme pitkän matkan
samaa ammoista polkua
huomaamme kuinka
paljon meidän on saavutettava
ollaksemme mitään
edes ohimenevän tuulen edessä.
Horjuminen
Minä ymmärrän kallioita
ja vielä enemmän kaupungin saartamaa metsää
mutta niillä ei ole kieltä
jolla kuvata ahdistustaan
niin kuin ei ihmiselläkään ole
sammaleet juoksevat hiljaa kenenkään näkemättä.
Kahvilan yllä heiluu dharma
Sinertävä sumu valuu vuorilta
täydellisessä kulmassa
universumin symmetrisesti nousevien elinten päälle.
Onko kellään täällä rauhan aseita?
Viereisen pöydän nainen on
kromattu kahden vuosisadan päähän.
Sanomalehdet tuijottavat epätietoisina.
Käytävän päässä tuntematon kubistinen teos,
jonka muodot halvaannuttavat nielun.
Mustatakkinen seurue savuaa ja tekee uutta synteesiä
täydelliseen matematiikkaan ja buddhalaisuuteen.
Jonkun pitäisi taas kirjoittaa kirja,
josta joutuisi vankilaan.
Joka arvottaisi uudelleen
sen minkä tiedämme hyväksi
ja minkä pahaksi.
Pullot tyhjinä pöydällä.
Kasvot valokuvissa
rappuset vuoren päälle.
Viroksumme hyvinvointia
ja se on oleva viimeinen totuus.
KilpikonnaMietimme sinua
kun olet meitä vanhempi
miten aiot suhtautua?
Putoan kaoottista henkilöhistoriaani
hankaloitan kaiken
bussin penkit
itsensä itselleen
sokeaksi juoneet teoreetikot
torkkuvat punaisessa meressä
jääkää yksin
kuten yö joka ei löydä vertaistaan
iho
joka on aina ollut sileä ja ohut
on viimeisessä kosketuksessamme.
Päiväunet
Tämän kerran nukun
estyn täyttämään sopimuksia
kuuntelen sadetta
kissan silmissä
horjun kaupungilla
lasken sormeni
katselen levitoivaa näköalattomuutta
joka istuu otsamme ylimmällä portaalla
sidon huivin maailmanpyörään
rakennan talon vuorelle
joka tarpeeksi kovan myrskyn aikaan
saa koko elämän
näyttämään turhalta.
Päivittelyä hattupäisestä ruumiista
Joku on kävellyt tästä.
Huulilta,
alemmalta ylemmälle.
Kengänkoko lähentelee viittäkymppiä.
Oranssi näkyy,
rampaantunut aurinko.
Ei moneen viikkoon mitään elämää suurempaa.
Hirttäjäisten jälkeen sadetta.
Nainen kynttilän valossa kirjoittaa esikoistaan,
jonka aviopuoliso nimittää lopulta omakseen.
Vanha mies on pilleripurkkinsa sijaan
ottanut lasten ritsakivet.
Mies jäi muuten tuntemattomaksi.
Mutta hänen
hattunsa istui tavattoman hyvin.
Asfaltti
Olin menossa metsään.
Mutta sinne he olivat rakentaneet ison hallin.
Erkanin.
Pystyin kävelemään kauan muistojen päällä
vain hipaisut jalkapohjissa.
Nyt tunnustan asfaltin.
Herkkyys
Jossain on elämäse on vaihdetuissa sanoissa
kosketuksissa kaarnaan tai olkapäihin
jossain on elämä
yöpöydällä Theofrastoksen Luonteiden alla
kun tuntee irronneensa juonenkulusta
jonka kehittelyyn on mennyt monta minää
jossain on elämä
herkkyydessä
siinä kuinka pienin kosketus
saa suurimman merenpinnan
neuvottomaksi.
Ideologian syntyAjatus on ikkunat talossa
avoinna
tai täysin kiinni
joku avaa nämä ikkunat
ja joku ne taas sulkee
on olemassa taipumus
että ikkunat muuttuvat
taloiksi talon sisällä.
Runo syntyy kuolleena
Onneksi on runous.
Tekee kuolemaa
ikkunat kiinni huoneessa,
ilma pysähtynyt.
Mutta silti on.
Ei ole viisas,
syvällinen,
taipuisa tai hervoton.
On tyhjä siihen asti kunnes,
joku antaa sille liikkumatilan.
Kuin ihminen puhuu ihmiselle.
Lintu laulaa linnulle.
Maa kiertää auringon.
Yhtä riippuvainen runo on tunteistamme.
Runot: Santeri Skofelt
Kuvat: Santeri Skofelt