Itsenäisyyspäivän kynnyksellä kävi lukiollamme luennoimassa pelialan yrittäjä ja filosofian tohtori Harri Ketamo. Ketamo on entinen Vammalan lukion oppilas, jonka koko koululle suunnattu luento käsitteli tekoälyä, sen historiaa ja merkitystä nykyajalle. Pidin esitystä vaikuttavana ja innostavana, joten ajattelin tuoda ilmi muutamia luennosta jääneitä mietteitä. Pyrin tarkastelemaan tekoälyä "filosofisen taskulampun valolla", mikä merkitsee sitä, että tuo valo näyttää vain fragmentin tekoälyn moninaisuudesta ja merkityksellisyydestä. Olen myös jakanut tekstin numeroituihin lyhyisiin osiin, sillä olen viehättynyt tavasta, jolla se tehtiin filosofi Ludwig Witgensteinin kirjojen suomennoksiin Heikki Nymanin toimesta ¹. Osittain päädyin myös tähän ratkaisuun helpottaakseni selventämään tiettyjä ajatuksia, jotka toivottavasti lopussa muodostavat mielekkään kokonaisuuden.
1. Ei ole yhtä tekoälyä. Tekoäly on kattokäsite, joka pitää sisällään erilaatuiset, eri toimintoihin suunnitellut ja eri tavoin käyttäytyvät ihmisen luomat koneet ja ohjelmat, jotka kykenevät tuottamaan älykkäinä pidettäviä toimintoja.
2. Tekoälyn käsite on koko 60 vuotisen historiansa aikana notkahdellut hyvin paljon. Välillä sen ei ole edes katsottu kuuluvan tieteen piiriin ja siitä on niin ikään wittgensteinilaisesti vaiettu ², koska sillä ei ole katsottu olevan kielellisesti merkitystä suhteessa todellisuuteen. Aika on kuitenkin todistanut, kuinka prosessinomaisesti olemme yhä paremman teknologian puitteissa saaneet kosketuksen ja käsityksen tekoälystä, sen mahdollisuuksista ja vaaroista.
3. Puhuttaessa arkisesti tekoälystä on helppo huomata skeptismin ja toiveajattelun pystyttämä hutera liitto. Se on sekoitus epäluuloista pelkoa, varautuneisuutta sekä onneksi myös maltillista pohdiskelua ja toivoa tekoälyn tulevaisuuden positiivisuudesta. Mikä siis saa aikaan varautuneisuutta tekoälyyn?
Kaikista helpointa on tarkastella muuttuvaa yhteiskunnallista asiaintilaa työelämän näkökulmasta. Puhumme työntekijöiden korvaamisesta roboteilla ja alojen katoamisesta tekoälyn vallatessa ammatit täydellisyyteen hiotuilla toiminnoillaan. Tätä kuvaa käsite teknologinen työttömyys.³ Nämä ovat aitoja huolia maailmassa, joka tuntuu kulkevan alati kiihtyvällä vauhdilla silmiemme ohitse. Mutta onko tulevaisuus todella näin synkkä? Ei varmasti, jos pystymme näkemään tekoälyn myös aidosti mahdollisuutena luoda parempaa maailmaa. Totuus on, että tulevaisuudessa tekoäly tulee tekemään työtä, jota tällä hetkellä tekee ihminen. Ei tämä ole dystopia vaan toistuva prosessi, joka pakottaa työelämän uudistuksiin ja uuden ideaalin löytämiseen. Tämä oli yksi Ketamon puheen pääajatuksista. Tekoälyn tuoma muutos työelämään on samaa prosessia kuin siirtyminen esiteollisesta teolliseksi yhteiskunnaksi industrialismin aikakautena 1700–1800 luvuilla. Työolosuhteiden muuttuessa on varauduttava ajattelemaan pysyviä varmoja työelämän rakenteita ja ratkaisuja teknologisen työttömyyden minimoimiseen. Sekä on myös pidettävä mielessä tekoälyn mahdollisuudet työllistävänä tekijänä, josta puhutaan yleisesti paljon vähemmän.
4. Tekoäly on työkalu, joka on verrattavissa vasaraan. Kuvitellaan leikkimökki. Leikkimökkiä rakentaessa lyödään vasaralla nauloja lautoihin, jotta leikkimökki pysyisi pystyssä ja jotta leikkimökki täyttäisi tarkoituksensa. Vasaraa voi silti käyttää väärin esimerkiksi lyömällä leikkimökin ikkunat säpäleiksi tai naulat vinoon siten, etteivät laudat pysy paikallaan. Samanlainen työkalu on tekoäly. Se voidaan ohjelmoida tunnistamaan esim. mahdollisia orjatyön kayttäjiä satelliittikuvien avulla tai käymään läpi suuren määrän dataa etsien siitä kaikki virheet. Mutta tekoäly myös tekee vaikeammaksi identiteettirikokset ja disinformaation systemaattisen levittämisen. Eli tekoäly on oikein käytettynä ja rajoitettuna käytännöllinen väline oikeudenmukaisuuden ja onnellisuuden lisäämiseen elämässämme. Väärin käytettynä se on vaarallinen ja tukahduttava voima, jonka tulevaisuuden mittoja emme vielä pysty käsittämään.
5. Itävaltalainen akateemikko Hans Moravec (s. 30.12.1948) ⁴, joka tunnetaan robotiikkaa ja tekoälyä käsittelevistä kirjoituksistaan ja töistään, on Moravecin paradoksin ⁵ kautta saattanut esiin hyvin tärkeän huomion tekoälystä. Moravecin paradoksin mukaan korkean tason päättely vaatii vähän, mutta alhaisen tason sensomotoriikka paljon laskentakapasiteettia. Tietokone voittaa ihmisen shakissa, mutta sillä ei ole yksivuotiaan taitoja hahmontunnistuksessa ja motoriikassa. Paradoksi selittyy ihmisen evoluution kautta. Hahmontunnistusta ja motoriikkaa vaativat metsästystaidot ovat kehittyneet hitaasti vuosituhansien aikana evoluution tuloksena. Monet kognitiiviset toiminnot ovat sitä vastoin lyhyen aikavälin oppimisen tulos.
6. Miksi yleensä pidämme jotain älykkäänä? Saatamme helposti ajatella tekoälyä älykkäänä sen poikkeavuuden takia. Kuten järjestelmää joka laskee sekunnissa datamassan, jonka laskemiseen ihmisellä kuluisi tunteja. Ja ihmisellä saattaisi tulla jopa virhe. Emme arkijärjellä ajatellen pidä suudelmaa tai vaikka häpeän tunnetta kovinkaan poikkeavan älykkäinä toimintoina. Totuus silti on, että nuo taidot ylittävät huimasti tekoälyn kapasiteetin käsittää ja vastata toiminnoillaan. Mietitään tunnetta itsessään. Mistä johtuu ihmisen ylivoima tunteiden ja tuntemisen saralla? Kenties siitä että tunne on joko tiedostamaton tai tiedostettu mielentila kuten liikutus. Ihminen nimittäin ei aina tiedä, miksi jokin liikuttaa häntä, mutta voi silti sanoin ilmaista, mitä hän tuntee. Tähän ei tekoäly pysty. Tekoälylle voidaan syöttää valtava määrä dataa asioista, jotka on luokiteltu pelottaviksi, mutta tekoäly ei silti tiedä, miksi jokin on pelottavaa. Voidaan lopulta miettiä, onko tekoälyä yleensä järkevää pitää älykkäänä vaiko vain nopeana idioottina.
6 https://www.google.com/url?sa=i&source=images&cd=&ved=2ahUKEwitl-7V-KvnAhWLxIsKHb9xAi4Qjhx6BAgBEAI&url=https%3A%2F%2Fpixabay.com%2Ffi%2Fillustrations%2Fteko%25C3%25A4ly-aivot-ajatella-ohjaus-4736369%2F&psig=AOvVaw22DiAMLeuCyaPbhcZga3Z6&ust=1580494861382120
7. Kuvat Harri Ketamosta ottanut Lehtori Kasper Kouvo
1. Ei ole yhtä tekoälyä. Tekoäly on kattokäsite, joka pitää sisällään erilaatuiset, eri toimintoihin suunnitellut ja eri tavoin käyttäytyvät ihmisen luomat koneet ja ohjelmat, jotka kykenevät tuottamaan älykkäinä pidettäviä toimintoja.
2. Tekoälyn käsite on koko 60 vuotisen historiansa aikana notkahdellut hyvin paljon. Välillä sen ei ole edes katsottu kuuluvan tieteen piiriin ja siitä on niin ikään wittgensteinilaisesti vaiettu ², koska sillä ei ole katsottu olevan kielellisesti merkitystä suhteessa todellisuuteen. Aika on kuitenkin todistanut, kuinka prosessinomaisesti olemme yhä paremman teknologian puitteissa saaneet kosketuksen ja käsityksen tekoälystä, sen mahdollisuuksista ja vaaroista.
3. Puhuttaessa arkisesti tekoälystä on helppo huomata skeptismin ja toiveajattelun pystyttämä hutera liitto. Se on sekoitus epäluuloista pelkoa, varautuneisuutta sekä onneksi myös maltillista pohdiskelua ja toivoa tekoälyn tulevaisuuden positiivisuudesta. Mikä siis saa aikaan varautuneisuutta tekoälyyn?
Kaikista helpointa on tarkastella muuttuvaa yhteiskunnallista asiaintilaa työelämän näkökulmasta. Puhumme työntekijöiden korvaamisesta roboteilla ja alojen katoamisesta tekoälyn vallatessa ammatit täydellisyyteen hiotuilla toiminnoillaan. Tätä kuvaa käsite teknologinen työttömyys.³ Nämä ovat aitoja huolia maailmassa, joka tuntuu kulkevan alati kiihtyvällä vauhdilla silmiemme ohitse. Mutta onko tulevaisuus todella näin synkkä? Ei varmasti, jos pystymme näkemään tekoälyn myös aidosti mahdollisuutena luoda parempaa maailmaa. Totuus on, että tulevaisuudessa tekoäly tulee tekemään työtä, jota tällä hetkellä tekee ihminen. Ei tämä ole dystopia vaan toistuva prosessi, joka pakottaa työelämän uudistuksiin ja uuden ideaalin löytämiseen. Tämä oli yksi Ketamon puheen pääajatuksista. Tekoälyn tuoma muutos työelämään on samaa prosessia kuin siirtyminen esiteollisesta teolliseksi yhteiskunnaksi industrialismin aikakautena 1700–1800 luvuilla. Työolosuhteiden muuttuessa on varauduttava ajattelemaan pysyviä varmoja työelämän rakenteita ja ratkaisuja teknologisen työttömyyden minimoimiseen. Sekä on myös pidettävä mielessä tekoälyn mahdollisuudet työllistävänä tekijänä, josta puhutaan yleisesti paljon vähemmän.
4. Tekoäly on työkalu, joka on verrattavissa vasaraan. Kuvitellaan leikkimökki. Leikkimökkiä rakentaessa lyödään vasaralla nauloja lautoihin, jotta leikkimökki pysyisi pystyssä ja jotta leikkimökki täyttäisi tarkoituksensa. Vasaraa voi silti käyttää väärin esimerkiksi lyömällä leikkimökin ikkunat säpäleiksi tai naulat vinoon siten, etteivät laudat pysy paikallaan. Samanlainen työkalu on tekoäly. Se voidaan ohjelmoida tunnistamaan esim. mahdollisia orjatyön kayttäjiä satelliittikuvien avulla tai käymään läpi suuren määrän dataa etsien siitä kaikki virheet. Mutta tekoäly myös tekee vaikeammaksi identiteettirikokset ja disinformaation systemaattisen levittämisen. Eli tekoäly on oikein käytettynä ja rajoitettuna käytännöllinen väline oikeudenmukaisuuden ja onnellisuuden lisäämiseen elämässämme. Väärin käytettynä se on vaarallinen ja tukahduttava voima, jonka tulevaisuuden mittoja emme vielä pysty käsittämään.
5. Itävaltalainen akateemikko Hans Moravec (s. 30.12.1948) ⁴, joka tunnetaan robotiikkaa ja tekoälyä käsittelevistä kirjoituksistaan ja töistään, on Moravecin paradoksin ⁵ kautta saattanut esiin hyvin tärkeän huomion tekoälystä. Moravecin paradoksin mukaan korkean tason päättely vaatii vähän, mutta alhaisen tason sensomotoriikka paljon laskentakapasiteettia. Tietokone voittaa ihmisen shakissa, mutta sillä ei ole yksivuotiaan taitoja hahmontunnistuksessa ja motoriikassa. Paradoksi selittyy ihmisen evoluution kautta. Hahmontunnistusta ja motoriikkaa vaativat metsästystaidot ovat kehittyneet hitaasti vuosituhansien aikana evoluution tuloksena. Monet kognitiiviset toiminnot ovat sitä vastoin lyhyen aikavälin oppimisen tulos.
6. Miksi yleensä pidämme jotain älykkäänä? Saatamme helposti ajatella tekoälyä älykkäänä sen poikkeavuuden takia. Kuten järjestelmää joka laskee sekunnissa datamassan, jonka laskemiseen ihmisellä kuluisi tunteja. Ja ihmisellä saattaisi tulla jopa virhe. Emme arkijärjellä ajatellen pidä suudelmaa tai vaikka häpeän tunnetta kovinkaan poikkeavan älykkäinä toimintoina. Totuus silti on, että nuo taidot ylittävät huimasti tekoälyn kapasiteetin käsittää ja vastata toiminnoillaan. Mietitään tunnetta itsessään. Mistä johtuu ihmisen ylivoima tunteiden ja tuntemisen saralla? Kenties siitä että tunne on joko tiedostamaton tai tiedostettu mielentila kuten liikutus. Ihminen nimittäin ei aina tiedä, miksi jokin liikuttaa häntä, mutta voi silti sanoin ilmaista, mitä hän tuntee. Tähän ei tekoäly pysty. Tekoälylle voidaan syöttää valtava määrä dataa asioista, jotka on luokiteltu pelottaviksi, mutta tekoäly ei silti tiedä, miksi jokin on pelottavaa. Voidaan lopulta miettiä, onko tekoälyä yleensä järkevää pitää älykkäänä vaiko vain nopeana idioottina.
Lähteet ja viitteet
1 Heikki Nyman suomensi vuosien
1971-1989 aikana 13-Ludwig Wittgensteinin teosta, joista kaikki lukuunottamatta Tractatus logico-philosophicusta (1921) julkaistiin
Wittgensteinin kuoleman jälkeen.
2 Ludwig Wittgenstein tiivisti
Tractatus logico-philosophicus teoksensa sanoin: "Wovon man
nicht sprechen kann darüber muß man schweigen." Suom. "Minkä ylipäänsä voi sanoa, sen voi sanoa selvästi, ja mistä ei voi puhua, siitä on vaiettava."
6 https://www.google.com/url?sa=i&source=images&cd=&ved=2ahUKEwitl-7V-KvnAhWLxIsKHb9xAi4Qjhx6BAgBEAI&url=https%3A%2F%2Fpixabay.com%2Ffi%2Fillustrations%2Fteko%25C3%25A4ly-aivot-ajatella-ohjaus-4736369%2F&psig=AOvVaw22DiAMLeuCyaPbhcZga3Z6&ust=1580494861382120
7. Kuvat Harri Ketamosta ottanut Lehtori Kasper Kouvo