Hukkuva aurinko

Laituri keinuu
kuin huoleton lapsi
osaksi onnellinen
salaa rikki

Aallot kimaltavat
tuoden toivoa
olen aurinko
ilman valoa

Sitten olit sinä
myöhäisessä illassa
sait minut elämään
lupaillessasi suuria

Keltainen toukokuu
sai minut uskomaan ihmeisiin
todella tyhmiin tunteisiin
näkemättä niiden läpi

Sinä nousit
lähdit varoittamatta
sortaen samalla laiturin
valmiiksi rikkinäisen

Upposin minä
veteen syvään
ilman sanoja
mykkänä

Valoa näkyi
kun nousin pintaan
ei mitään vanhaa
ei samaa
yksinäinen maisema
ilman sinua
mukana vain minä
ja elävät pettymykset

Kirjoittaja on Vammalan lukion opiskelija. Runo on syntynyt ÄI3-kurssilla.