Sinun kukkamaasi narsissit ovat kuin kauneudesta laulavia lintuja,
jotka tuoksuvat keväältä ja toivolta.
Pienet peipot putoilevat puusta yksi kerrallaan,
ne laulavat odottaen ruokaa,
ja odottaen elämää.
Kivetkin katsovat minua ja nauravat minulle,
nekään eivät ymmärrä minua.
Katson kukkamaatasi, onneksi
sinä ymmärrät minua.
Luonto on taas herännyt eloon,
niin kuin aina.
Kevät on tullut,
vähäinenkin lumi on sulanut,
mutta en kuule puron sanovan minulle puli puli.
Katson pieniä koivun silmuja.
Ne ovat kevään sotilaita,
jotka joka vuosi raivaavat tiensä kohti lintujen laulua,
ja ilmoittavat sen tulosta.
Orava hyppii oksalta toiselle,
se ei ole varma suunnastaan.
Eivät ole ihmisetkään.
Juon kahvia ruusukuvioisesta kupista,
sen kultareunukset kimmeltävät auringonvalossa.
Enää juokse en,
katson vain.
jotka tuoksuvat keväältä ja toivolta.
Pienet peipot putoilevat puusta yksi kerrallaan,
ne laulavat odottaen ruokaa,
ja odottaen elämää.
Kivetkin katsovat minua ja nauravat minulle,
nekään eivät ymmärrä minua.
Katson kukkamaatasi, onneksi
sinä ymmärrät minua.
Luonto on taas herännyt eloon,
niin kuin aina.
Kevät on tullut,
vähäinenkin lumi on sulanut,
mutta en kuule puron sanovan minulle puli puli.
Katson pieniä koivun silmuja.
Ne ovat kevään sotilaita,
jotka joka vuosi raivaavat tiensä kohti lintujen laulua,
ja ilmoittavat sen tulosta.
Orava hyppii oksalta toiselle,
se ei ole varma suunnastaan.
Eivät ole ihmisetkään.
Juon kahvia ruusukuvioisesta kupista,
sen kultareunukset kimmeltävät auringonvalossa.
Enää juokse en,
katson vain.
Kirjoittaja on Vammalan lukion opiskelija. Runo on syntynyt ÄI3-kurssilla.
