Valo siivilöityy pitsiverhojen läpi ja sängynpäädyssä leijailevat pölyhiukkaset näyttävät kultahipuilta. Erkki silittää rinnallaan olevaa Ansan kättä.
“Ansa, oot mulle parasta”, Erkin karkeaan kurkkuun jää loppu tunnustuksesta.
“Ansa, oot mulle parasta”, Erkin karkeaan kurkkuun jää loppu tunnustuksesta.
“Miekin rakastan sinnuu”, Ansa sanoo miljoonannen kerran värisevällä äänellään.
Ansa puristaa nyrkissään hellästi Erkin paitaa, kunnes yhtäkkiä huoneessa on täydellisen hiljaista. Erkki ei nouse sängystä, vaan sulkee silmänsä ja suuri kyynel valuu pitkin kasvojen ryppyjä. Huoneessa on yksi ihailemassa vastakkaisella seinällä roikkuvia muistoja, eikä kaksi.
Ansa puristaa nyrkissään hellästi Erkin paitaa, kunnes yhtäkkiä huoneessa on täydellisen hiljaista. Erkki ei nouse sängystä, vaan sulkee silmänsä ja suuri kyynel valuu pitkin kasvojen ryppyjä. Huoneessa on yksi ihailemassa vastakkaisella seinällä roikkuvia muistoja, eikä kaksi.
Kirjoittaja on Vammalan lukion opiskelija. Teksti on syntynyt luovan kirjoittamisen kurssilla ja perustuu 7 virkkeen novelli -harjoitukseen.
