Talven selkä taittuu,
brutaalia.
Kevät saa pääni sekaisin.
Pieni pääni pakahtuu,
kun hän tulee kylään.
Hänen valonsa vangitsee minut,
en kylläkään halua paeta.
Tällä kertaa tapaamiseemme tuli kuokkavieras.
Hän on pilvi aurinkoni edessä,
nimeltään herra K.
En pidä hänestä.
Hän omii Kevään itselleen,
kaikki puhuvat vain hänestä.
En voi nauttia valosta,
lämmöstä ja lintujen laulusta,
kun kaveri kalvaa lepakkoa
ja aallot radion sulattavat pääni.
brutaalia.
Kevät saa pääni sekaisin.
Pieni pääni pakahtuu,
kun hän tulee kylään.
Hänen valonsa vangitsee minut,
en kylläkään halua paeta.
Tällä kertaa tapaamiseemme tuli kuokkavieras.
Hän on pilvi aurinkoni edessä,
nimeltään herra K.
En pidä hänestä.
Hän omii Kevään itselleen,
kaikki puhuvat vain hänestä.
En voi nauttia valosta,
lämmöstä ja lintujen laulusta,
kun kaveri kalvaa lepakkoa
ja aallot radion sulattavat pääni.
Kirjoittaja on Vammalan lukion opiskelija. Runo on syntynyt ÄI3-kurssilla.
