Suuni hymyili. Ilma tuntui sopivalta, kuin lintujen laulu.
Tuuli siveli kasvojani, kun keväisen auringon säteet kajastivat tuoreen koivikon latvojen lomasta. Omasta somasta mielestäni oli se kiinni vain
Että nauttiako vai ollako nauttimatta.
Neiti kevään katse lämmitti kovasti.
Sitten hän sulki silmänsä, ja tuli pimeä.
Siinä vain seisoin, nuorten vesojen keskellä
kun satoi ja niin kuin ennenkin annoin hänen kyyneltensä kastella hiukseni.
Ja ennen kuin se alkoikaan, se myös loppuikin ja aurinko taas paistoi
ja kaikki oli onnellisesti.
Tuuli siveli kasvojani, kun keväisen auringon säteet kajastivat tuoreen koivikon latvojen lomasta. Omasta somasta mielestäni oli se kiinni vain
Että nauttiako vai ollako nauttimatta.
Neiti kevään katse lämmitti kovasti.
Sitten hän sulki silmänsä, ja tuli pimeä.
Siinä vain seisoin, nuorten vesojen keskellä
kun satoi ja niin kuin ennenkin annoin hänen kyyneltensä kastella hiukseni.
Ja ennen kuin se alkoikaan, se myös loppuikin ja aurinko taas paistoi
ja kaikki oli onnellisesti.
Kirjoittaja on Vammalan lukion opiskelija. Runo on syntynyt ÄI3-kurssilla.