Pandemian varjo - Hegel, todellisuus ja filosofian sija

Olemme tärkeän aikakauden kynnyksellä, kuohunnan ajan, jolloin henki tekee harppauksen eteenpäin, siirtyy pois aikaisemmasta olomuodostaan ja omaksuu uuden. Kaikki aikaisemmat mielikuvat, käsitteet ja maailmaamme koossa pitävät siteet ovat haihtumassa ja sortumassa unikuvan tavoin. Hengen uusi kehitysvaihe valmistautuu tulemaan esiin. Etenkin filosofian on toivotettava se tervetulleeksi ja tunnustettava se, kun taas muut, jotka mitään mahtamatta vastustavat, takertuvat menneeseen.
G. W. F. Hegel, luennossaan 18.9.1806¹

Vuonna 1806 saksalainen filosofi Georg Wilhelm Friedrich Hegel viimeisteli hänen suurta mestariteostaan Phänomenologie des Geistes (Suom. Hengen fenomenologia²). Eräänä päivänä hän tarinan mukaan näki ikkunastaan Jenan kaupungissa ratsastastavan Napoleonin joukkoineen³. Tämä näky merkitsi Hegelille samanlaista historiallista absoluutin toteutumaa kuin meille tänään merkitsee näky koronapandemian aiheuttamista vahingoista. Onko jotain uutta kenties pyrkimässä esiin?


Kun mietimme esimerkiksi sotaa ja vertailemme sitä naivisti historian eri pandemioihin ja nyt koronapandemiaan, niin on kai ilmeinen tosiseikka, että niiden historiaan jättämä jälki on tietyllä tavalla yhtäläinen. Molemmat täyttävät pääpiirteittäin katastrofin määritelmän sekä toimivat muistuksena virheistä, joiden ei pidä antaa toistua uudelleen. Onko meidän käsitettävä koronapandemia vain historiallisena, epämääräisenä sattumana? Nopeasti unohdettavana tragediana, joka kosketti koko maailmaa. Vai paljastaako koronapandemia jotain olennaista todellisuutemme oikeasta luonteesta?

Korona on ilmiö, eikä sellaisenaan uusi, sillä olemmehan läpi historian joutuneet käymään läpi tilanteita, jotka ovat poistaneet meiltä tietyt toimintatavat ja tottumukset, tuoden tilalle epätietoisuuden ja pelon. Nämä tilanteet, olivat ne sitten sotilaallisia konflikteja tai luonnonkatastofeja, näyttäytyvät meille arkitodellisuuden konkreettisena muutoksena. Uutena tapana ymmärtää jokapäiväisen todellisuuden kokemus ja sen brutaalit muodot. 

Oli tapahtuma sitten jääkiekon maailmanmestaruus, sisällissota, Euroopan unioniin liittyminen tai koulusurmat, niin yhtälailla kaikki nämä tapahtumat sisältyvät siihen tapaan, jolla kohtaamme tuon todellisuuden, jonka muodostaa elinympäristömme ja vapautemme toimia siinä. Ydinkysymykseni kuuluu: minkälaisessa arkitodellisuudessa tulemme elämään pandemian jälkeen vai jatkammeko siitä, mihin jäimme, kuin kaikki olisi ollut vain pahaa unta?

Tässä kohtaa voimme nojautua Hegeliin. Hegelin filosofian, absoluuttisen idealismin ydinkäsite on ”Historia”. Se arkiajattelun historiallisuuden ilmeisyys ja faktatrivialismi on mukavuusalue, josta ymmärtääksemme Hegeliä, on tultava ulos. Hegel nostaa ”historiallisuuden” käsitteenä länsimaisen filosofian perusgategorioiden joukkoon; hän esimerkiksi liittää historiallisuuden tietoisuuden, vapauden, rationaalisuuden, hengen ja valtion käsitteisiin. Historia, Hegelin näkemyksen mukaan on välttämättömän tarkoitushakuisuuden ajama prosessi. Se ei ole kokoelma erilaisia kokemustosiasioita, jotka osoittautuvat siksi miksi sattuvat, vaan prosessi, jolla on päämäärä, kohde ja suunta.

Hegel katsoo historian olevan prosessi, jonka kautta todellisuuden perusluonne ilmaisee itseään ja hän päätyy siihen järisyttävään päätelmään, että se, mikä sitä ilmaisee, on puhtaasti järki - ”Järki ilmaisee itseään maailmanhistoriassa”. Kysymys herää: jos koronapandemia on todellisuuden luonteen järjellistä itseilmaisua, niin mitä meidän tulisi sen kautta ottaa opiksi?

Ensiksi meidän on päästettävä irti tästä tavasta, jolla käsitämme viruksen. Virus ei ole tunkeutuja, toiseudellinen ja ulkopuolinen hirviö vaan ensisijaisesti vallitsevien normien tuote. Sitä ei tule käsittää jonain elämäntapamme tuhoavana ulkopuolisena voimana, jonka diskurssiimme toi voimakkaasti Yhdysvaltojen presidentti Donald Trump viitatessaan Covid-19 virukseen, nimeämällä sen omia poliittisia tarkoitusperiään silmällä pitäen ”Kiinalaiseksi virukseksi”⁴. 

Meidän tulisi ottaa etäisyyttä tähän käsitykseen ”viruksen ulkopuolisesta saapumisesta” ja pyrkiä käsittämään se pikemminkin neoliberalismin mahdollistamana fenomeenina. Täten huomaamme, kuinka Covid-19 on globaalin kapitalismin symptomi, joka kertoo meille sen hätäisestä tarpeesta muuttaa normalisoituneita käytäntöjään.

Toiseksi. Jos jätämme huomioimatta pandemian aikana havaitut muutokset ilmastossa ja jatkamme vailla järkevää egologista suunnittelua, joudumme lopulta vastaamaan omasta tekemättömyydestämme. 

Tulemme siihen, mitä Hegel nimittää ”järjen viekkaudeksi”. On luultavasti monelle järjenvastaista lukea lause, ”maailmanhistoria on järjellinen” ja olla sisällyttämättä siihen samalla holokaustia, kolonialismia, Gulagia, sotia ynnä muita historian opetuksia ihmisen kyvystä toimia vastoin sitä, mitä kutsumme moraaliksi ja järjeksi. Mutta Hegel on erittäin tarkka siinä, mitä hän nimittää järjen viekkaudeksi. Hän ei kiellä tapahtumien raakuutta ja moraalista ristiriitaa, vaan ottaa huomioon kenties kaikista voimakkaimmin ihmisen kyvyn toimia viettiensä mukaan ja sen, kuinka nämä vietit ei usein toimi puhtaasta hyvyydestä, vaan juuri päinvastaisesti.

Vaikka historiaa ohjaa järki, on hengen otettava huomioon myös ihmisten intohimot ja ilmennettävä itseään niiden kautta. Maailmanhistoria ei ole onnen aika, vaan ikuisten ristiriitojen ja moraalisesti arvelluttavien tekijöidensä kautta muovautuvaa liikettä, jonka Hegel katsoo täydellistyvän lopulta vapaudentietoisuuden päämäärään. Ristiriidattomaan tilaan, jossa yksilö ja yhteisö löytävät toisensa. 

Pitäen mielessä koronapandemian luonteen, joka on ilmiselvästi traaginen lähes kaikella tavalla. Korkeista, yhä kasvavista uhriluvuista, inhimillisiin ja taloudellisiin ahdinkoihin, se kuitenkin hegeliläisittäin näyttäytyy juuri vastaavanlaisena hänen käsitykselleen järjen viekkaudesta. Se, miten pandemiaan reagoitiin globaalisti valtioiden tasolla, kertoo hyvin paljon siitä, mitkä ovat valtion ensisijaiset intressit ja missä määrin valtio on valmis tekemään rajoituksia turvatakseen kansalaistensa vapauden toimia ja elää. 

Ne maat ja valtiot, jotka olivat jo valmiiksi sisäisten ristiriitojen pyörteessä, kuten Jemen ja Kongo, sekä ne valtiot, jotka eivät ottaneet uhkaa vakavasti, kuten Yhdysvallat ja Brasilia, ovat nyt laajojen taloudellisten ja sosiopoliittisten haasteiden keskellä eli hegeliläisittäin ”ilmentämässä järjen viekkautta” omien päämäärätietoisten intohimojen ja hajoittavien konfliktien kautta.

Ranskalainen filosofi, antropologinen ja tieteensosiologi Bruno Latour (s.1947) nosti taannoin Reuters-lehden haastattelussa⁵ esille pitkään jatkuneen käsityksen jatkuvan edistyksen pysäyttämättömyydestä, jonka globaali pandemia osoitti yllättäen vääräksi. Vain muutamassa viikossa globaali taloudellinen toiminta jäädytettiin lähes kokonaan.

Ennen kun kiiruhdamme takaisin aikaan ennen pandemiaa, tulisi meidän Latourin mukaan nähdä ne asiat, jotka haluamme säilyttää pandemian luomassa tilassa, nostaen no mahdollisesti uusiksi standardeiksi.

Hän sanoo ”Yritetään kuvitella etukäteen mitä me haluamme säilyttää (…) ja minkä me haluamme pysäyttää.” Tämä on hyvin tärkeä näkökanta! Jos vain yksinkertaisesti vaivumme tähän ikuiseen "kasvun mantraan", me sivuutamme mahdollisuuden nähdä ilmastonmuutoksen seuraukset todellisena uhkana ja myös hukkaamme mahdollisuuden siirtyä kohti egologisesti järkevämpää taloussuunnittelua. 

Latour on kuitenkin realisti ja tietää että asiat pyritään voimakkaasti kääntämään sellaisiksi kuin ne olivat ennnen pandemiaa. Tämän mielessä pitäen hänelle koronapandemia on vain yksi globaali traaginen harjoitus ennen suurinta katastrofia, jolloin muutokset tullaan tekemään yhtä nopeasti kuin nyt, mutta liian myöhään.

Viimeinen seikka, jolla tahdon herättää ajatuksia, on kysymys: onko filosofialle ylipäätään sijaa koronakeskustelussa ja jos on, niin mikä se mahtaa olla? 


Olen ehdottomasti sitä mieltä ettei filosofian roolia koronapandemian käsittelyssä tulisi yli-arvioida, muttei myöskään jättää täysin huomiotta. 

Filosofian ei kuulu ratkaista ongelmaa antamalla sille kaikenkattavaa selitystä ja sitä kautta kaavaa, jolla vastaavat tilanteet saadaan tulevina aikoina hoidettua. Tämä on harhaa, sillä tiedeyhteisö, virologit ja muut asian kanssa hyvin arvokasta ja vaativaa työtä tekevät ovat ne joita meidän tulisi hyvin tarkkaavaisesti seurata ja kuunnella. 

Tässä kai voisi moni kysyä, että mikä rooli muka jää filosofialle? Tuolle mykistävän omituiselle haihattelulle, jonka maine on jo muutenkin mennyt kaikkien sekavien ja performatiivisten ”ajattelijoiden” toimesta täysin pilalle. Tämä on se ansa mihin astumme, kun jätämme huomioimatta yhden tärkeimmistä filosofian ansioista. 

Filosofian sija nimittäin yhä enemmän ja enemmän on siinä, kuinka määrittelemme ne kriittiset kysymykset, jotka koronapandemia on meidän todellisuuteemme tuonut. On selvää, että jokainen tämän mittakaavan tapahtuma kuten sota, ilmastonmuutos ja maahanmuutto, tuovat väistämättä esiin laajan eettisten kysymysten kentän. Filosofian sija on ehdottomasti olla näiden tärkeiden kysymysten selventämisen ja muodostelemisen ylläpitävänä tukirankana. Sillä kuten tiedämme, jokaisen ongelman kielellinen muodosteleminen, on jo itsessään osa ongelmaa. Jokainen harhauttava kysymys ja toisia totuuksia poissulkeva näkökanta on omiaan sekoittamaan ja sulkemaan aistimme oikeilta ongelmilta ja mahdollisuudelta niiden selvittämiseksi.



Kirjoittanut: Santeri Skofelt


Lähteet ja viitteet

1. Dokumente zu Hegels Entwicklung, toim. J. Hoffmeister (Stuttgart 1936) s. 352.

2. Hegelin Hengen fenomenologiasta ei toistaiseksi ole saatavilla suomenkielistä käännöstä. Vuonna 2012 Gaudeamus julkaisi Susanna Lindbergin toimittaman kirjan Johdatus Hegelin Hengen fenomenologiaan (https://www.gaudeamus.fi/lindberg-johdatus/).
Filosofisen aikakausilehti Niin & näin artikkelikanta (https://netn.fi/lehti/artikkelikanta) pitää sisällään muutaman artikkelin koskien Hegelin ajattelua sekä muunmuassa Hengen fenomenologian suomennetun johdannon (https://netn.fi/sites/www.netn.fi/files/netn972-06.pdf).

3. https://www.napoleon.org/en/history-of-the-two-empires/articles/napoleon-hegelian-hero/

4. https://theconversation.com/donald-trumps-chinese-virus-the-politics-of-naming-136796

5. https://www.reuters.com/article/us-health-coronavirus-france-latour-inte/stop-french-philosopher-latour-urges-no-return-to-pre-lockdown-normal-idUSKBN22K22G  Viittaan myös Latouriin ja hänen ajatuksiin Eurozine lehden artikkelissa (https://www.eurozine.com/we-created-this-beast/).