Asioita, jotka teen toisten asioiden jälkeen - Lyhytnovelleja

Asioita, jotka teen toisten asioiden jälkeen

Haluaisin vain pysähtyä ja maata sängyssä. Olla siinä monta päivää ja unohtaa
miltä kaikki näyttää. Unohtaisin ulkomaailman ja omakuvan, niiden keskinäisen välittymisen toisilleen, ja konventiot ynnä muut rakenteet, jotka kiemurtelevat mieleeni aina kun yritän keskittyä tyhjyyteen. Turhamaisia mietteitä! Olen vain niin kyllästynyt tällaiseen kehämäisyyteen, jonka puolesta sydämeni lyö minuutissa sata kertaa. Asetan tavoitteita, joita katson taaksepäin häpeällä ja inholla. Ne kuiskivat öisin korvaani ja päivällä saa minut kadottamaan rivin kirjasta. Itseinhossa on häivähdys itserakkautta. Päivä on lopussa ja minulla on sormieni alla asioita, jotka teen toisten asioiden jälkeen. Ne ovat sellaisia asioita, jotka "hoidetaan" kylmästi ilman toisenlaista kanssakäyntiä. Sitten kun elämä on asioiden hoitamista, silloin ollaan elämästä kaukana. Tylpät metaforat karkoittavat kirjan lukijan nopeammin, kuin huonot laukaukset jääkiekon katselijan. Oikeastaan minun olisi pitänyt tehdä nämä asiat jo eilen tai toissapäivänä, mutta silloin olin kiireinen niiden asioiden parissa, jotka minun piti hoitaa siihen kuntoon ettei niistä tule sanomista. Nämä asiat, jotka aion nyt tehdä ovat jo monta vuotta myöhässä.

Haava

Nainen oli elänyt vuosia onnettomassa parisuhteessa. Aina iltaisin ennen nukkumaanmenoa hän tiedosti
tyytymättömyytensä, mutta kielsi tunteen nopeasti ja meni miehensä viereen nukkumaan. Eräänä päivänä nainen huomasi sormenpäässään pienen haavan. Hän ei tiennyt mistä tämä pieni haava oli tullut, eikä hän ajatellut siitä sen enempää. Seuraavana aamuna nainen nousi ennen miestään ja meni vessaan pesemään hampaansa. Nostaessa hammasharjan suuhunsa, hän huomasi sormenpäässään olevan haavan kasvaneen hieman. Sillloin nainen hieman kummastui, mutta sulki asian pois mielestään ja laittoi sormeen laastarin. Kului noin viikko kun nainen huomasi huomasi baarissa ollessaan, haavan kasvaneen niin suureksi ettei laastari onnistunut pitämämään sitä piilossa. Nainen kiiruhti kotiin ja laittoi sormeensa suuremman laastarin, jotta voisi mennä jatkamaan iltaa puolisonsa kanssa kaupungille. Joitakin viikkoja myöhemmin kaikkiin muihinkin sormiin oli tullut yhtä isot haavat. Nainen päätti olla hakematta apua ja pyysi miestään ostamaan hänelle elegantit hansikkaat. Ei kulunut kauan kun nainen huomasi haavojen nousevan käsivarsia pitkin ylös olkapäihin. Hän päätti silloin lopettaa t-paitojen käytön ja alkoi käyttämään vain pitkähihaisia paitoja. Kuin nopeutuen haavat levisivät lopulta koko kehoon ja nainen menehtyi. Viimeisinä sanoinaan nainen kertoi rakastavansa miestään.

Tyttö ja piikkilanka

Piikkilanka tarttui pikkutytön mekkoon ja repi kankaasta palasen. Tyttö vannoi sinä päivänä katkaisevansa kaikki maailman piikkilangat ja otti sen tehtäväksi elämälleen. Eräänä päivänä tyttö oli katkaisemassa piikkilankaa, kun sotavanki hyppäsi aidan yli ja kiitti tyttöä purskahtaen kyyneliin. Sotavanki kysyi tytöltä, "onko jotain mitä voin tehdä vastapalvelukseksi?" Tyttö pyysi miestä ottamaan maassa olevasta laukusta peltisakset, joilla sotavanki voisi olla avuksi piikkilangan katkaisemisessa. Sotavanki aloitti piikkilangan saksimisen, kunnes pian paikalle saapui vankilan vartija, joka alkoi toruen tiedustelemaan tytön ja vangin toiminnan syytä. Tyttö kertoi revenneestä mekostaan ja sotavanki paostaan. Hetken ihmeteltyään vartija kysyi tytöltä: "sattuisiko tuolta laukusta löytymään minullekin jotain, jolla tuon piikkilangan saisi poikki"?

Ohimeno

Pyörsin päätökseni vastaamaan kanssaihmisteni tarkkarajaista ja liikkumatonta ihanekuvaa. Siirsin ajatukseni sellaiselle tasolle, jossa niitä ei huomata tai voida käyttää minua vastaan. Olen monta ja en yksikään. Olen onnistunut tallentamaan mieleeni muiden ihmisten muistoja. Heidän joiden aika ei vielä ole, heidän jotka ovat jo menneet. Suhteutettuna miten tahansa, on oletettava vaihtoehtoisia selityksiä niille hetkille, jolloin luulen voivani auttaa itseni pois tilanteesta, josta ei pääse kuin huonolla vitsillä tai kivulla, jonka paikantamista on taivaan alla oleminen. Tiesin että se hetki tulisi jolloin minulla ei olisi muuta vaihtoehtoa, kuin miettiä muuta vaihtoehtoa. Tämä on jo ohimenoa aiheesta, johon olin juuri pääsemässä.

Rakennus, joka ei ole paikka

Hän ei osannut sanoa siitä mitään. Joskus hän kuvitteli, että mennessään niistä ovista hän hukkaisi sen
pienen itseyden, jonka oli onnistunut saattamaan lauseeksi. Joskus hän oli niin väsynyt, että hän pelästyi rakennusta ja piiloutui juoksemalla, kunnes alkoi näkemään jalkapohjien irtoavan maasta ja putoavan ylös, yli kosmoksen. Hän ei ymmärtänyt missä oli ja kierteli seutua, jotta voisi muodostaa olotilan ja muistella sitä silloin kun rakennus alkoi vaikuttaa häneen pimentävällä voimalla. Nyt hän ei enää ole käynyt siellä. Luultavasti hän ei koskaan edes käynyt siinä rakennuksessa. Sitä rakennusta ja niitä ovia ei ole olemassa. Se rakennus on muuttunut toisenlaiseksi. Hän ei osaa sanoa siitä mitään.

Kuvat:

1. Jackson Pollock - Hot stuff 

2. Cy Twombly - Untitled (1961)

3. Abstract art wallpaper

4. Mark Rothko - No.5/No.20