Kolumni
Kirjoittaja osaa kertoa ainutlaatuisia asioita viidellä kielellä.
Muistan elävästi sen tunteen, kun ala-asteella kävelin luokkahuoneesta ulos ensimmäisen englannin tunnin jälkeen. Kello soi välitunnin merkiksi, mutta olisin itse halunnut jäädä oppimaan lisää uutta. Intoni ei loppunut siihen - kotiin päästyäni selasin paksua sanakirjaa ja opetin sisukkaasti kielioppia perheelleni. Lapsen näkökulmasta katsottuna itsensä näkee natiivin tasolla, eikä pelkää epäonnistumisia. Osasin mielestäni kaiken - that’s it.
Kielten lukemisessa tärkein kannustinloukku on ehdottomasti motivaatio. Ilman sitä on vaikeaa ottaa päivästä se aika, jonka pyhittää loputtoman sääntölistan pänttäämiseen. Monesti kuulee väitteitä, joiden mukaan ollakseen kaiken sen vaivan arvoinen kielen tulee näyttäytyä vahvasti ihmisen omassa elinympäristössä ja olla jollain tavalla hyödyksi. Tällainen toimii myös varmasti voimakkaana motivaattorina opintojen aloittamiselle, mutta toisaalta uuden kielen oppimista ei aina välttämättä tarvitsisi ajatella pelkästään hyötynäkökulmasta.
Mainiona esimerkkinä toimii ruotsin kielen asema ja hyötytaso täällä Sastamalassa. Vaikka tässä kunnassa ei ole merkittävää tarvetta kyseisen kielen osaamiselle, ei se välttämättä tarkoita sen pienempää merkitystä. Kieli kuitenkin vaatii käyttöä ja harjoittelua, jotta se ei kuihtuisi pois. Ihminen voikin itse tehdä siitä hyödyllisen omassa elämässään - matkustelu, erilainen kirjallisuus ja vaikka musiikin kuunteleminen toisella kielellä ovat pieniä arkipäivän asioita, jotka ovat kaikki kuitenkin omissa käsissä.
Jos siis on yhtään kiinnostunut kielistä, olisi niiden opiskelussa mielestäni tärkeintä se, että antaa oman sisäisen lapsensa päästä valloilleen. Unohtamalla kaiken sen epävarmuuden on paljon helpompi päästä käsiksi siihen intoon, joka syntyy uuden kulttuurin avartuessa oman maailmansa rinnalle.