Mitä minun on puettava, jotta olen turvassa?

Kolumni

Kirjoittaja ei aina osaa käyttäytyä.



Kun Sarah Everardin tapaus tuli julki maailmalle maaliskuussa 2021, alkoi valtava globaali keskustelu naisten turvallisuudesta. Naisten turvallisuus on puhuttanut aikaisemminkin esimerkiksi MeToo -kampanjan yhteydessä, mutta miesvaltaisessa maailmassa asia on haluttu piilottaa. On myös ollut tapana syyttää naisiin kohdistuvasta ahdistelusta tiettyä  ryhmää: naisia itse. Maailmanpolitiikan ollessa lähinnä valkoisten cis-heteromiesten pyörittämä kompleksi, joten naisia on helppo syyttää häiritsevästä pukeutumisesta tai käyttäytymisestä.


Paljas naisvartalo on äärettömän mielenkiintoinen ilmiö. Se on jatkuvasti esillä, mutta yksilön näyttäessä nilkkaa ja kämmeniä enemmän on hän automaattisesti joko huomionhakuinen tai huora - nimityksellä ei niin väliä, mutta paljas pinta tarkoittaa siis aina kutsua miehelle. Paljas pinta kerjää väkisin ottamista ja kommentteja. Naisista siis saa tai pitää puhua arvostelevaan sävyyn, mikäli nämä “asettavat itsensä siihen asemaan”. 


Mikäli (poikkeuksetta cis-sukupuolinen) mies taas postaa kuvan pelkissä uimahousuissa, on kuva kaikkea muuta kun seksuaalista mielihyvää naisille - itseasiassa kuvan seksualisoiminen on lähes loukkaus, sillä antaa nyt miehen olla ylpeä kuntosalilla vietetyistä tunneista, jotka näkyvät erottuvina lihaksina. Ja mikäli mies taas on muuta kuin lihaksikas, on hän itsevarma ja hänelläkin on oikeus olla ilman paitaa ulkona. Kritiikkiä ei oteta vastaan, onhan sitä ikääkin jo tullut ja lapsia on, ja lääkkeetkin lihottavat. Sen sijaan mikäli painoindeksissä normaaliksi luokiteltu muodokas nainen esiintyy bikineissä, tämä valtavan kokoinen mursu tulisi passittaa kuntosalille. Tästä ilmoittaminen on myöskin miehen tehtävä.


Mitä sitten on epäasiallinen pukeutuminen? Kaikki, jonka miehet sellaiseksi määrittelevät. Saatamme kuulla nämä pukeutumista ja käyttäytymistä koskevat ohjeet äidiltämme, mutta alun perin ohjeet tulevat miehiltä, jotka ovat iskostaneet ajatusmaailman naisten päähän sukupolvesta toiseen. Hame tai mekko vastaavat kutsua, catcalling on otettavana kohteliaisuutena, ja mikäli mies lähtee seuraamaan sinua kadulla, on tämä otettavana kohteliaisuutena - olethan olemassa miesten nautintoa varten. 


Keskuudessamme esiintyy myöstässä toinen ikävä ääripää. Kehonsa esimerkiksi uskonnollisista syistä peittävä nainen leimataan terroristiksi. Keski-Euroopassa on yleistynyt “Hijab ban”, joka kieltää niqabin, ja joissain maissa myös hijabin käyttämisen julkisesti. Nämä maittain erilaiset säädökset rikkovat selkeästi uskonnonvapautta ja ihmisoikeuksia. Jokaisella ihmisellä tulee olla oikeus pukeutua omien ehtojen mukaan, ja mikäli siihen liittyy uskonnollisista syistä itsensä peittäminen, naisella tulee olla oikeus myös siihen.


Vaikka käsittelinkin tekstissäni naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ja negatiivisia asenteita, on muistettava, että sukupuolivähemmistöihin kohdistuva väkivalta johtaa lukuisiin kuolemiin päivittäin. Identiteettiään korjaavat henkilöt ovat äärimmäisen herkässä tilassa, ja yhteiskunnan asettama paine sekä cis-normatiivisuus luovat helposti lisää vaikeuksia jo omassa päässään taistelevalle henkilölle. Pidetään toisistamme huolta ja taistellaan tasa-arvon puolesta. Muistathan Suomesta tasa-arvoisena maana puhuessasi, että Suomen translaki rikkoo ihmisoikeuksia ja on Pohjois-Euroopan häpeäpilkku.

Kirjoittaja: Anni Ekilä
Kolumni on kirjoitettu luovan kirjoittamisen -kurssilla (ÄI11).