Tunnelmia Vammalan lukion kevätjuhlasta: juhlapuheissa korostui usko tulevaisuuteen vaikeuksista huolimatta

Viides kesäkuuta järjestettiin Vammalan lukion kevätjuhla koronavirustilanteen mukanaan tuomin poikkeusjärjestelyin; muun muassa osallistujamäärä oli tarkoin rajattu. Kaikesta huolimatta tilaisuudessa kuultiin hienoja ohjelmanumeroja: tunteikkaita puheita ja taidokkaita musiikkiesityksiä. Opettajat Elisabeth Rantanen ja Saila Rantajääskö esittivät perinteikkäät Suvivirren ja Gaudeamus igiturin. Lukiolainen Pauliina Koivuniemi ja tuore ylioppilas Henna Kopi esiintyivät myös.

Juhlassa kuultiin useampikin puhe, joista yhden pitivät 50 vuotta sitten valmistuneita riemuylioppilaita edustaneet Maritta ja Jukka Laiho. Puheissaan he muistelivat aikaa, jona he itse olivat lukiossa, mutta suuntasivat katseensa myös tulevaan. Maritta Laiho korosti puheessaan sitä, kuinka sastamalalainen perintö ja sisukkuus elävät meissä aina. Jukka Laiho taas antoi puheessaan neuvoja pian lakitettaville ylioppilaskokelailla. Hän puhui siitä, kuinka maailma on aina muuttunut ja tulee muuttumaan jatkossakin, muttei sitä ole syytä pelätä vaan suunnata kohti uusia haasteita pystypäin. Hän korosti myös yhteisöllisyyden ja yleissivistyksen tärkeyttä ja sanoi, ettei pelkän koulumenestyksen perusteella pidä määritellä itseään.

Myös eläkkeelle jäävä, pitkän uran Vammalan lukiossa tehnyt Eija Vuorijärvi piti puheen. Häntä myös muistettiin Vammalan lukion Kannatusyhdistyksen Kannatinpylväs-palkinnolla. Puheessaan Vuorijärvi muisteli lämmöllä aikaansa Vammalan lukiossa haikein mielin. Hänkin antoi ylioppilaskokelaille neuvoja tulevaan kehottamalla heitä rohkeasti etsimään omia kiinnostuksen kohteitaan ja seuraamaan niitä:

– Elämässä ei pidä unohtua haaveisiin, vaan pitää uskaltaa elää.

Eija ja naisylioppilaiden lakki

Lopuksi Vuorijärvi puhui siitä, kuinka tulisi luottaa itseensä ja kykyihinsä eikä alistua uskomaan olevansa lähtökohtiensa vanki. Hän kertoi, kuinka itsekin ponnisti köyhistä lähtökohdista ylioppilaaksi, vaikkeivat kaikki siihen uskoneetkaan. Hänen mielestään on hienoa, kuinka koulujärjestelmä on kehittynyt tasa-arvoisempaan suuntaan, ja hän toivoo saman kehityksen jatkuvan. Hän puhui myös sukupuolten välisestä tasa-arvosta ja symbolisena eleenä painoi puheensa päätteeksi päähänsä ensimmäisille suomalaisille naisylioppilaille suunnitellun lipattoman valkolakin.

Lakituksen jälkeen viimeisen puheen piti tuore ylioppilas Henna Huhtivuo. Hän kertoi lukion suorittaminen vaatineen paljon töitä ja koronaviruksen aiheuttamien vaikeuksien sietämistä. Lopulta se oli Huhtivuon mukaan osittain edellytys sille, että hän ja muut ylioppilaat kehittyivät niin paljon lukion aikana, sillä kasvun vaatii aina konfliktin. Hän puhui myös siitä, kuinka kasvu jatkuu yhä edelleen, koko elämän ajan, ja muistutti, ettei kasvun tarvitse tarkoittaa kilpailemista muita vastaan, vaan se voi olla jokaisen henkilökohtainen prosessi.

Uusien ylioppilaiden esitykset: Henna Huhtivuon puhe ja Henna Kopin musiikkiesitys

Juhla oli varmasti monien muidenkin valkolakin saaneiden mielestä odotettu kolmen vuoden koulutyön jälkeen. Myös tuore ylioppilas Santeri Skofelt kertoo haastattelussa lukion olleen hänellä paikoin raskasta ja valmistumisen useiden vastoinkäymisten takana, mutta sanoo myös saaneensa käännettyä vastoinkäymiset lopulta omaksi edukseen.


Ylioppilas, ajattelija ja kirjoittaja Santeri Skofelt

Hän kertoo ajan lukiossa antaneensa hänelle paljon; erityisesti innostava ilmapiiri, hyvät opettajat ja koulun kirjasto vapaasti lainattavine kirjoineen jäivät hänen mieleensä. Myös hän kiteyttää ajatuksen itseisarvoisesta kasvusta pakonomaisen suorittamisen sijaan:

- Vammalan lukio opetti minulle, että ajatteleminen on itsessään arvokas asia.

Teksti: Aada Kouvo

Kuvat: Kasper Kouvo ja Minna Koskinen