Joona Alamikkelän ajatuksia musiikin voimasta uskonnossa - “Oli kyse rukoilemisesta tai vaikkapa meditoinnista, musiikin avulla kokemuksesta saa paljon syvemmän.”
Musiikki on jo pitkään nähty tärkeänä arvona ja isona osana ihmisten elämää. Jo vuosisatojen ajan se on koskettanut - hyvä kappale saattaa esimerkiksi itkettää, naurattaa, helpottaa oloa vaikeassa elämäntilanteessa tai nostaa mieleen vanhoja muistoja pitkänkin ajan takaa. Jos taas puhutaan uskonnollisesta musiikista, pääosassa ovat varsinkin siihen kiteytyvä sanoma, musiikista kumpuavat pyhät kokemukset ja tietynlainen yhteenkuuluvuus, joka syntyy ihmisten välille.
Sen vuoksi halusimmekin haastatella sellaista henkilöä, jolla on paljon kokemusta ja tietoa uskonnollisesta musiikista ja sen tekemisestä. Vuonna 2019 perustetun gospel-yhtye Freesian solisti Joona Alamikkelä on 21-vuotias oululainen opiskelija, jonka elämässä sekä musiikki että uskonto ovat aina olleet isossa roolissa. Hänen juurensa juontuvat Ylivieskaan, jossa hän sai kasvaa musikaalisessa perheessä. “Laulaminen ja rumpujen soittaminen kiehtoivat minua pienenä. Myöhemmin myös kitara ja piano instrumentteina kiinnostivat”, Alamikkelä vastaa. Hän kertoo myös olleensa osana seurakunnan toimintaa varhaisnuorten kerhoissa, isosena sekä messubändin soittajana. Tämä kaikki kulminoitui siihen, kun hän tapasi sattumalta yhtyeen tulevan rumpalin Tanelin. Yhdessä he alkoivat suunnitella projektia, joka tänä päivänä tunnetaan viiden jäsenen gospel-bändinä.
Laulujen sanoma luo uskonnolliselle musiikille sen vahvimman ytimen. On kuitenkin olemassa erilaisia tapoja sisällyttää sanomaa musiikkiin - asiat voidaan sanoa suoraan tai toisaalta siten, että niiden uskonnollinen merkitys valottuu lähinnä itselle. “Koen oman kirjoitustyylini yhdistävän ‘oman elämän rouheutta’, metaforallista lyriikkaa ja Raamatun sanaa”, Alamikkelä kuvailee. Hän kertoo, että vaikka lauluissa kuuluvat vahvasti hänen omat henkilökohtaiset elämänkokemuksensa, haluaa hän niiden kautta tuoda ihmisille tarttumispintaa ja samaistuttavuutta. “Loppupeleissä tuotoksillani on yksi ydintarkoitus: antaa vastauksia sitä kuunteleville”, Alamikkelä tiivistää. Vaikka gospel-musiikin pääasiallinen kuuntelijajoukko koostuu kristityistä, voi sitä kuunnella ihan ketä tahansa. Tämä on asia, mitä myös Alamikkelä haluaa korostaa - hän kertoo, että ketään ei suljeta heidän musiikkinsa kohderyhmän ulkopuolelle.
Uskonnosta voidaan musiikin kautta myös tuoda esille monenlaisia eri näkökulmia, sillä jokainen katsoo asioita erilaisesta perspektiivistä. Alamikkelä kertookin, kuinka varsinkin bändin uusimmissa kappaleissa on nähtävissä yhteneviä teemoja. “Tällä hetkellä kantava näkökulmani musiikissani on uskoon liittyvät negatiiviset ajatukset. Esimerkiksi kappale Mä pelkäsin silloin kertoo häpeästä omaa uskoa kohtaan ja Pelastathan meidät kuvailee hetkeä, jolloin ihminen kyseenalaistaa oman uskon”, hän kertoo. Vaikka aiheet käsittelevät elämän mukanaan tuomia vaikeuksia, kertoo Alamikkelä haluavansa korostaa pääasiassa niiden voittamista sekä toivon merkitystä. Aiheita, joista ammentaa, on olemassa loputtomiin - Alamikkelä mainitseekin olevansa kiinnostunut puhumaan tulevissa tuotoksissaan enemmän lasten ja aikuisten uskosta ja niiden eroavaisuuksista.
Freesia-duo Taneli Hietala ja Joona Alamikkelä keikalla Sastamalassa
marraskuussa 2021
Musiikin rooli uskonnon kokemisessa on aina ollut valtava, jopa ainutlaatuinen. “Oli kyse rukoilemisesta tai vaikkapa meditoinnista, musiikin avulla kokemuksesta saa paljon syvemmän”, Alamikkelä kommentoi. Uskonnon kokeminen musiikin kautta voi näyttäytyä monin tavoin - joku nauttii musiikin kuuntelusta muun muassa erilaisissa tapahtumissa, kuten messuissa ja joillekin on taas tärkeää päästä itse mukaan toteuttamaan. Tästä hyvänä esimerkkinä on jonkin instrumentin soittaminen. Vaikka on olemassa erilaisia toimintatapoja, on jokaisella eri kutsumus. Tärkeintä on musiikin voima ja se, miten arvokas osa se on uskonnon harjoittamista sekä sen kokemista.
Tällaisissa hetkissä Alamikkelälle ylistysmusiikki on lähinnä sydäntä, vaikka se ei kuulukaan hänen jokapäiväiseen elämäänsä. “Ylistysmusiikilla on oikea aika ja paikkansa”, hän mainitsee. Alamikkelä kuvailee, kuinka sävellyksiin ei ole upotettu vaikeita tai hankalasti kuunneltavia rakenteita, sillä niiden tarkoituksena on vain vahvistaa ylistävää lyriikkaa. Melodia itsessään ei ole merkittävintä, vaan sanat ja niiden luoma sanoma. Ylistysmusiikki on hengellistä musiikkia ja osa kokee sen olevan avain kaikista voimallisimpaan yhteyteen Jumalan kanssa. Alamikkelä tuo esiin, että on osallistunut muutamiin suuriin ylistyshetkiin: “Musiikin rinnalla ylistäminen sai minut tuntemaan itseni höyhenenkeveäksi.” Kaikki ympäröivät ihmiset nauttivat yhdessä musiikista ja sen hengellisyydestä. “Se sai tuntemaan suurta turvallisuuden tunnetta”, hän jatkaa. Tätä tilannetta voi verrata samankaltaiseen yleisötapahtumaan, kuten jalkapallo-otteluun. Yhdessä hurraaminen satojen ventovieraiden kanssa luo selittämättömän yhteisöllisyyden tunteen, sillä silloin tietää kuuluvansa oikeaan paikkaan - paikkaan, jossa ihmiset rentoutuvat ja yhdistyvät.
Freesia-yhtye - Vasen alanurkka: Vilma Kotiaho, Joona Alamikkelä ja Antton Vuolle
vasen ylänurkka: Jami Salmela ja Taneli Hietala
Entä onko muunlaista yhteyttä löytynyt toisten kanssa? Seurakuntataustansa vuoksi Alamikkelä on varmasti tavannut paljon uusia ihmisiä, joista muun muassa yhden kanssa kehittyi merkityksellinen kaverisuhde - siitä gospel-bändi saikin alkunsa. Kun kyseessä on yhtye, vie se yhteyden seuraavalle tasolle. Tiimissä työskentely on toisenlaista, kuin sooloilu. Sävelet eivät varmasti aina ole selviä, mutta yhteistyöllä asioita on saavutettu. “Ihmisten kanssa keskusteleminen on avartanut mieltäni uskosta”, Alamikkelä kertoo. Vuorovaikutus muiden kanssa on siis vaikuttanut hänen uskoonsa positiivisesti ja tuonut uusia näkökulmia.
Lopulta voisikin sanoa, että musiikkia ja uskontoa yhdistää se, kuinka paljon ne herättävät meissä tunteita. Oli sitten kyseessä laulun sanat, melodia tai sen parissa koetut yhteiset hetket, tuovat ne kaikki mukanaan toivoa paremmasta tulevaisuudesta. Alamikkelä uskookin, että musiikki ja uskonto tulevat olemaan isona osana hänen elämäänsä vuosienkin päästä. Hänen haaveensa musiikin ja työn yhdistämisestä pitää sisällään sekä kappaleiden tekemisen että esiintymisen. Uskonsakin hän näkee säilyvän. “Tuntuisi hassulta ajatella, että sen merkitys katoaisi 10 vuoden aikana”, Alamikkelä tokaisee. Onkin kyse arvoista, jotka syntyvät usein jo varhain eivätkä niin vain häviä. Vaikka vuoret järkkyisivät ja kukkulat horjuisivat, on musiikin ja uskonnon yhteys voimavara, josta saamme ammentaa ja jonka toivomme pysyvän.
Kirjoittajat:
Kristiina Myllyniemi ja Suvi Mäkinenlähteet:
Joona Alamikkelän haastattelu, 16.1.2022
Kuvat: Joona Alamikkelä ja Kristiina Myllyniemi
Teksti tuotettu UE06- kurssilla