Minä en omista mitään.

Minulla on ainoastaan rakkauteni, jota kannan taakkana. 

Saatanasti hyötyä siitäkin on ollut! 

Täällä kaikki se pysyy piilossa. 

Millainen on maailma, jossa ainoa laki on rakkaus? 

Mitä edes on rakkaus, josta saarnaan kuin uskoisin sanomaani? 

En tiedä siitä mitään, se on minulle mysteeri, ja minä häpeän sitä. 

En rakasta ketään enkä mitään, mutta tunnen rakkauden olevan.

Se pitää minut kiinni elämässä ja se haluaa minun kuolevan yksin.  

Rakkaus on kaiken tuntemani tuskan lähde

enkä pääse siitä eroon kuin lävistämällä sydämeni.  

Miten voi lääkitä rikkinäistä sielua? 

Sillä minusta tuntuu, että elämäni valuu hukkaan. 

Olen totisesti hämilläni. 

miksi minusta tuntuu kuin olisin salaa kuolemassa,

kuihtumassa näkymättömiin? 

Olen etsinyt vastauksia kaikkialta. 

Ei uskonto, ei tiede, ei universumin mikään voima 

voi selittää sieluni synnyin vikaa. 

Ja nyt olen etsinyt niin kauan, että taidan olla eksynyt. 

En löydä kotiin, enkä löydä tietä takaisin itseni luo.

Olen ajautunut pois sen voiman luota, 

joka minut alunperin piti hengissä. 

Miksi minä enää ylipäätään elänkään? 

Tämä on valetta, sillä olen tuntenut totuuden kanssani, 

mutta nyt se on hukassa ja minä olen yksin. 

Tämä kaikki sekoittaa pääni! 

Ja olen tuskastumiseen asti turhautunut! 

Toivottavasti olen kohta kuollut, varmaan olenkin. 

Eivät minun kaltaiseni selviä. 

Koko maailma haluaa minut kuoliaaksi. 

Minäkin haluan itseni kuoliaaksi. 

Mikä olisi romanttisin tapa kuolla? Tappaisiko joku minut. 

Jospa sinä tekisit sen, tekisitkö, jos pyytäisin? 

Itken rakkauteni ulos, en enää edes kirjoita

vuodan tekstiä suoraan sielustani. 

⃟