Työskentely osa-aikaisesti lukio-opintojen ohella on suositeltavaa nykymaailmassa. Opiskelijat muuttavat jatko-opiskelujen perässä, jossa raha on iso sana. Jos haluaa ansaita hyvin, tulisi jotain kokemusta työskentelystä jo olla. Itselläni oli tämä käsitys, kun hain kesätöihin nykyiseen työpaikkaani. Kesä meni kovaa vauhtia, ja vanhemmat työntekijät saivat puhuttua minut ympäri pysymään talossa kesän jälkeenkin. Oli kaikkia etuuksia, lomia ja palkan nousuja. Ne kaikki sain, mutta korvaako se todella menetetyn vapaa-ajan?
“Tässä kun tekee töitä 32 tuntia tulevaisuutensa eteen joka päivä, ei muuta oikein ehdi.” Viikkoni täyttyvät lopetusvuoroista töissä ja koulunkäynnistä, puhumattakaan jo ovella kolkuttavista kevään ylioppilaskokeista. Olenkin keskimäärin koulussa viikon aikana noin 15 tuntia ja töissä vähintäänkin saman verran. Koulussa kun kerron, että en ehtinyt tekemään palautettavaa työtä, sillä olin töissä koko illan, ei monelta opettajalta saa empatiaa. Suurin työnimike on tällä hetkellä opiskelija, mutta miten todella pitäisi pärjätä työmarkkinoilla ilman kokemusta? Töissä kun kerron, että on koeviikkoa, vaikka mitä palautettavia juttuja ja olen stressaantunut, ei siellä empatiaa irtoa. “Elämä on valintoja täynnä”, on lausahdus, jonka kuulenkin useasti, kun kerron omista huolista. Mitä tässä sitten pitäisi tehdä?
Olo on kuin väliin putoajalla: pitäisi osata veroasioita, pärjätä koulussa ja nauttia nuoruudestakin. Haluankin kiittää ja ylistää jokaista nuorta, joka työskentelee osa-aikaisesti lukion ohella. Lopussa palkinto odottaa, nimittäin huomattava etukiri muihin nähden työmarkkinoilla ja hyvä palkkataso. Ainoa, mikä minua motivoi jaksamaan, on äidin sanat minun ylioppilasjuhlissani: “Lukio purkkiin 3,5 vuodessa hyvin arvosanoin, siinä ohessa 3 vuotta säännöllisesti töissä vakituisena työntekijänä sekä nuorisojärjestön piirin johdossa kaksi vuotta. Aika muija.” Ja sitten olen ansaitulla lomalla tovin.
Kirjoittaja: Hertta Hongisto
“Tässä kun tekee töitä 32 tuntia tulevaisuutensa eteen joka päivä, ei muuta oikein ehdi.” Viikkoni täyttyvät lopetusvuoroista töissä ja koulunkäynnistä, puhumattakaan jo ovella kolkuttavista kevään ylioppilaskokeista. Olenkin keskimäärin koulussa viikon aikana noin 15 tuntia ja töissä vähintäänkin saman verran. Koulussa kun kerron, että en ehtinyt tekemään palautettavaa työtä, sillä olin töissä koko illan, ei monelta opettajalta saa empatiaa. Suurin työnimike on tällä hetkellä opiskelija, mutta miten todella pitäisi pärjätä työmarkkinoilla ilman kokemusta? Töissä kun kerron, että on koeviikkoa, vaikka mitä palautettavia juttuja ja olen stressaantunut, ei siellä empatiaa irtoa. “Elämä on valintoja täynnä”, on lausahdus, jonka kuulenkin useasti, kun kerron omista huolista. Mitä tässä sitten pitäisi tehdä?
Olo on kuin väliin putoajalla: pitäisi osata veroasioita, pärjätä koulussa ja nauttia nuoruudestakin. Haluankin kiittää ja ylistää jokaista nuorta, joka työskentelee osa-aikaisesti lukion ohella. Lopussa palkinto odottaa, nimittäin huomattava etukiri muihin nähden työmarkkinoilla ja hyvä palkkataso. Ainoa, mikä minua motivoi jaksamaan, on äidin sanat minun ylioppilasjuhlissani: “Lukio purkkiin 3,5 vuodessa hyvin arvosanoin, siinä ohessa 3 vuotta säännöllisesti töissä vakituisena työntekijänä sekä nuorisojärjestön piirin johdossa kaksi vuotta. Aika muija.” Ja sitten olen ansaitulla lomalla tovin.
Kirjoittaja: Hertta Hongisto