ilma on raskas tekemättömistä asioista
tänään minulle valkeni
ettei loppu olekaan tulossa
aurinko paistaa vain melkein
ei siis pidetä sitä minkään symbolina
en ole rakastunut
en tänään
en tänään kun minulle valkeni
ettei loppu olekaan tulossa
olenko siis surullinen
ilma on raskas tekemättömistä asioista
ja puheensorinasta
ylistyslaulusta tulevalle
jolloin tekemätön tulee tehdyksi
mutta vain uuden tekemättömän tieltä
ilma on raskas myös levottomuudesta
kuinka siis voisin olla surullinen
ilmassa väreilee myös uusi alku
harhainen, mutta se silti väreilee
_
hei, sä hymyilit
nauroit
lopeta, hyvä ihminen
lopeta,
en pyydä toiste
ei, en pyydä
kunhan lopetat
hei, sä hymyilit
ja nauroit
kohotit sormesi
niin kuin suupielesi
minua vastaan
tätä kaikkea vastaan
joten lopeta
nyt
hyvä ihminen
tämä on jo neljäs kerta
lopeta siis
viimeisen kerran
_
tarinan tarinassa
ajat ja aikakautiset kaudet
liukuvat holistisilla radoillaan
kaatuuko kahvikuppi
jos pöytä sen alla katoaa
viallinen viattomuus
hivelee tähtipölyn lailla kasvojen ihoa
sirpaleet eivät tee kipeää
ne kirvoittavat esiin tunteita
kaikki rullautuu auki
ja keriytyy takaisin
maailmankaikkeuden filminauha
vilisemässä silmiemme edessä
ajattelu on merkki hulluudesta
ja piittaamattomuus typeryydestä
tahattomasta
olosuhteiden pakosta syntyvästä
he vain istuvat ja puhuvat
he vain katsovat maailman pirstoutuvan
järjen ja tunteiden riitautuvan
ja rakastuvan yhä uudelleen
_
loppukohtaus
kaikki on mennyt
jälleen yksi kulissi sortunut
häntä saatetaan helikopteriin
tuuli tuivertaa
hän kääntyy vielä katsomaan
kaiho menneeseen ja tulevaan
kaiverrettuina jo nimikirjaimiin
toisaalla hän hymyilee
vaikkei tunne mitään
maailma on usvaa
suru ja häpeä
kaikuvat silti taustalla
hän tuskin kuulee kolahdusta
saati tuntee mitään
samassa paikassa
hän on enää muisto
sanomalehtien sivuilla
traagista viihdettä
vapauden pilkahdus
onnellisuusvankilassa