Maantieteen olympialaiset Indonesiassa



Osallistuin kansalliseen maantiedekilpailuun tammikuussa 2023, jonka kautta pääsin maantieteen olympiavalmennukseen Helsinkiin ja sieltä edelleen varasijan kautta edustamaan Suomea maantieteen olympialaisiin Indonesian Bandungiin 8.–13.8.2023. Maantieteen olympialaiset (International Geography Olympiad) eli iGeo järjestettiin jo 19. kerran.


Itse olympiakilpailuun kuului kolme osakoetta: kirjallinen, multimedia- ja kenttäkoe. Varsinkin kenttäkoe tuotti monelle harmaita hiuksia, sillä käytännön luontohavainnointia ja siitä tulkintojen tekemistä ei monessakaan paikassa opeteta lukiotasolla. Multimediakoe ei puolestaan jättänyt kikkailemisen varaa, sillä se tehtiin monivalintana tietokoneen avustamana. Kysymykset olivat siinäkin jälleen kerran kinkkistäkin kinkkisempiä ja olisivat vaatineet syvää luetunymmärtämistä. Vastauskielenä koko olympialaisissa toimi ainoastaan englanti, mutta onneksi saimme käyttää tavallisia sanakirjoja apunamme.



Kokeista jäljelle jääneelle ajalle meille oli järjestetty monenlaista ohjelmaa. Kävimme mm. katsomassa Tangkuban Perahu -kerrostulivuorta parin tunnin bussimatkan päässä. Kuvassa maisema alas kraatteriin. 

Majoituimme tunnelmallisessa art decoa -henkineessä Hotel Savoy Homannissa Bandungin kaupungin keskustassa, mutta sijainnista ei juuri päässyt nauttimaan, koska liikuimme lähes kaikkialle tilausbusseilla poliisisaattueessa. Poliisit pysäyttivät liikenteen ja antoivat busseillemme etuajo-oikeuden, koska muutoin olisimme jumittaneet liikenneruuhkassa puolet päivistä. Toisaalta tämä jouheva järjestely kertoo myös Indonesian liikennejärjestelyjen kaoottisuudesta ja julkisen liikenteen olemattomuudesta. Ymmärrettävästi meillä ei myöskään ollut lupaa poistua hotellista ilman saattajaa.


Vierailimme myös suuresta kokoelmastaan kuuluisassa Bandungin geologisessa museossa. Museon pihalle oli järjestetty musiikki- ja tanssiesitys. Musiikista saimmekin nauttia monin paikoin matkan aikana.

Kokemus oli varsin ainutlaatuinen ja pienistä vastoinkäymisistä huolimatta voin suositella lämpimästi osallistumista tämän tason tilaisuuksiin. Kilpailun tärkein anti ei nimittäin ollut varsin vaatimaton kilpailumenestys, vaan tutustuminen uusiin ihmisiin ja kulttuureihin. Harvoissa tilanteissa olen voinut yhtä spontaanisti tutustua aivan ventovieraisiin ihmisiin yhtä helposti ja mutkattomasti. Puheenaiheita oli helppo keksiä lentomatkasta kotimaan säähän ja mielipiteeseen paikallisesta ruoasta. Samalla heräsin todellisuuteen, että monet puhuivat melko huonoakin englantia, mutta tulimme silti erinomaisesti toimeen ja melko fiksunkin oloista keskustelua pystyi ylläpitämään vailla minkäänlaisia kielioppisääntöjä. Saatiin Suomeen toki yksi kultamitali, jonka Lauri Manner-Raappana nappasi hienolla sijoittumisellaan kuudenneksi. Onnittelut hänelle vielä kerran mahtavasta suorituksesta. Haluan vielä kiittää koko Suomen joukkuetta hyvästä ryhmähengestä ja toisten kannustamisesta, sillä ilman teitä reissu olisi ollut huomattavasti raskaampi.


Joukkue viimeisessä yhteiskuvassa joukkueenjohtajien välissä. Kiitos koko joukkueelle mahtavasta reissusta! Maria Rautanen toinen oikealta. Kuva: Mikael Asikainen.

Mikäli kiinnostuit kilpailutoiminnasta missä tahansa aineessa, kysy rohkeasti opettajilta, järjestetäänkö aineessa kilpailuja. Osallistujamäärä Vammalan lukiosta on perinteisesti ollut hyvin vähäinen
kilpailussa kuin kilpailussa, joten opettajat eivät aina viitsi mainostaa kaikkia mahdollisia kilpailuja ja muita kekkereitä. Kysyvä ei kuitenkaan tieltä eksy ja toisinaan onni saattaa potkaista.


Teksti: Maria Rautanen
Kuvat: Maria Rautanen, paitsi viimeinen kuva, jossa kirjoittaja itse toinen oikealta.